28.9.05

Kaste Matosen päästä kajahtaa

Matonen hyvän hyvyyttään inspiroitui kontribuoimaan Pollikseemme:

Minua julmasti ja pelottavasti uhkailtiin ja kiristettiin tarinaa pääni sisällä soivasta musiikista.

Joten tässä on.

Tunnustan. Tykkään katsoa telkkarista hirveitä ja huonoja tosi-TV-sarjoja. En tunne enää myötähäpeää, vaan nöyryytys ja hassut ihmiset, jotka itseään julkisesti nolaavat, huvittavat minua.

Paras kaikista näistä sarjoista on tietenkin Idols ja sen ilkeät tuomarit. Liimaudun sohvalle perjantaisin ja sunnuntaisin ja hihitän ihmisille, jotka luulevat osaavansa laulaa.

Sitten se alkaa. Juuri sillä monotonisella ja ankealla nuotilla, jolla ne kaikki sen jollottavat. Yritän vastustaa. Ja ei, seuraavakin yrittäja ja wannabe-idoli on valinnut saman kappaleen. En pysty lopettamaan päässäni kumisevaa ääntä ja minun on pakko kajauttaa se itsekin ilmoille:
Osaaan sanooo kymmenellä kielellä kiiitos, osaan hyyväää uuutta vuotta tooivottaaa...
Ihan kuin vanha rikkinäinen kasettimankka, jossa nauha venyy ja ujeltaa. Eikä se lähde päästä koko loppuiltana.

25.9.05

Ruskea tyttö sormuksessa

Vaihtelunhaluisena ihmisenä en jaksa renkuttaa yhtä ja samaa kappaletta loputtomiin. Jos yksi ja sama väkisin vaan pyörii jaksamisistani piittaamatta, teen siitä erilaisia versioita. Boney M on tietysti soinut soimistaan jo lapsuudesta lähtien, joten siitä on tullut aika paljon muunnelmaa. Esimerkiksi Brown Girl in the Ring on
  • Ruskea tyttö sormuksessa tai
  • Muhkea kalja baarissa-ssa tai
  • Valtava särky puppelipäässä tai
  • Turskea vauva auringossa jne.
Lal la lal lal la. Yleisön pyynnöstä jätän loput sanoitusmuunnelmat tällä kertaa läppärinväliin.

24.9.05

Hard to Handle

Toimittaja tarjoilee lauantain kappaleen. Viikonloppuviilingeissä tarjoamme vain inauksen verran tarinaa ja moikauksen verran itse kappaletta! Täältä tulee:

Otis Redding soi päässä - jatkuvasti:
Hard to handle

Baby here I am and I'm a man upon the scene
I can give you what you want,

but you got to come home with me
I got a whole lot of good ole loving and I got some in store
When I get through throwin' it on to you
got to come back for more

Boys and things will come by the dozen
Ain't nothin' but drug store love
Pretty little thing let me light your candle
Cause mama I'm sure hard to handle, now yes I am.

Action speaks louder than words and I'm a man with great experience
I know you got another man,
but I can love you better than him
Take my hand,
don't be afraid I'm gonna prove every word I say
I'm advertising love for free so won't you place your ad with me?

Boys and things will come by the dozen
Ain't nothin' but drug store love
Pretty little thing let me light your candle
Cause mama I'm sure hard to handle, now yes I am.

Give it to me baby, I got to have it, some of your love
It's all I need, early in the morning, late in the evening.

20.9.05

We Are the Borg

Aikoinaan Michael Jacksonin ja Lionel Richien hyväntekeväisyyskappale We Are the World saattoi jäädä kitkuttamaan kiusallisesti päähän epämääräisiksi ajoiksi. Sittemmin Star Trekin avulla pääsin siitä eroon keksimällä version We Are the Borg (resistance is futile).

Paljastin tämän nolottavan asiain tilan Janin turvallisessa kommenttilodjussa, mutta Janipa räväytti vastineeksi kokonaisen sanoituksen! Joku on nysvännyt hienot sanat koko kappaleeseen! Aiheellinen varoitus löytyy tuoltakin sivulta:
Warning: Chorus can get stuck in head.
Mieluummin borgit kuin alkuperäiset sanat. Minun pollassani siis.

Oi niitä aikoja

Kirjoitin juuri blogissani nostalgia-nimisestä taudista eikä ole vaikeaa arvata, mikä kappale on räydyttänyt kuulaparkaani siitä lähtien. Päivi Paunu laulaa äärimmäiselle nostalgiavireelle hienosäädetyllä äänellään:
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Tuo aika nuoruuden
Tuo aika rakkauden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Tämä on oikea oppikirjaesimerkki nostalgiassa kieriskelystä ja siitä, miten nykyhetki on kovin surkeaa verrattuna idoloituun nuoruuteen. Esmes näin:
Peilistä nyt näen kuvan oman
Ystävät on kaikki poistuneet
Muiston heistä näen kovin soman
lohduttaa voi mua vain kyyneleet
Mutta mitähän päihdealaa tuntevat tahot tuumaisivat tästä riimittelystä, jossa mieleen usein palaavasta majatalosta sanotaan kaihoisasti:
Ei tarvinnut siellä juoda salaa
Asiaani ei auta yhtään se, että myös englanninkielinen alkuperäinen vuorottelee Paunun kanssa enkä osaa siitä kuin tämän pätkän:
Those were the days my friend
We thought they'd never end
We'd sing and dance forever and a day
Tämä ei ole minulle mikään nostalgiakappale edes, ei tule edes pientä kevytnostalgista värähdystä tästä tarrana tarttuvasta laulusta. Toisin kuin vaikkapa Popedan Matkalla Alabamaan -renkutuksesta, mutta siitä toiste, jos kehtaan.

17.9.05

First Cut

Koliitin vainolaiskappale lähettää kylmiä väreitä toimituksen selkäpiitä pitkin:

Minulla(kin) on eräs tietyissä tilanteissa vainoava biisi, tai oikeastaan kertosäkeenpätkä.

Milloin ikinä joudun terveydenhuoltohenkilökunnan käsittelemäksi, oli sitten kyseessä verikoe tai jokin suurempi invasiivinen toimenpide, Sheryl Crow aloittaa:
The first cut is the deepest, baby I know
The first cut is the deepest
Jeah. Toimenpidekammoiselle tuo ei ole lainkaan rohkaisevaa.

koliitti

16.9.05

vaan on HAUUUUUUSKA sentään

Hyvä PollaJuke

En ole tänään laulanut vielä kahtasataakaan kertaa
Taatto läksi läksi innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan
... vaan on HAUUUUSKA SENTÄÄN!
ja ihkupihku aavistuksenomaisesti musta alkaa tuntua, että kerään ympäristöstä poikkeukselliset määrät tunteita tänään.

Minne voin valittaa?

Per*o Kai Kelle


Rakas Perso, en valitettavasti ehdi juuri nyt vastata, koska minun täytyy mennä tuonne moukaroimaan kalloani joulukinkulla. T. PollaJuke.

Polla soi taas

Tosikon sisäisen soittolistan koston paluu... (Tätä on pelätty, toim. huom.)

Jostain syystä koko viikon ovat soineet lapsuuden ja nuoruuden mainosjinglet. Yksi ei koskaan riitä, ne riivatut manaavat toisiaan esiin pollan uumenista! Enkä tiedä yhtään, menivätkö sanat silloin oikeasti näin.
Kok-kok-Kokki-broileri, uuniin vaan taikka kattilaan!
Olen tomaatti, olen Ilona, olen Pauligin ketsuppi!
(Jatkuuko se? Miten se jatkuu? Onko sen tietäminen parempi vaihtoehto kuin kuulla tuota samaa riviä päässään yhä uudelleen?)
Stu-stu-stu-studio, studio, studioline, L'Oreal! Runsautta, myös kiharaa, kampaus kuin veistos!
Fii, ilo uudesta tuoksusta!
(Jukeboksillani on yhtä huono huumorintaju kuin mullakin; tää rämähti soimaan, kun ratikassa haisi pissa.)
T-kaupassa tee kauppasi, on siellä reilu meininki!
Tää on vain elämää, vihdoinkin voi hengähtää - ja mennä Marketan kautta kotiin.
No niin, kärsikääpä tästä.

15.9.05

Ramirent!

Tässä ehkä lisää ainesta Pollajukeboxiin. Kyllä vain! Oivaa ainesta, johon on kiusallisen helppoa eläytyä, vaikka itse olenkin sattumoisin välttynyt juuri tältä piisi-ihanuudelta!

Tämä oikeasti tapahtui tässä eräänä iltana.

Ehdotin Miehelle jotain rakentamiseen liittyvää asiaa ja sen yhteydessä käytettävää niksiä. Mies pyöritteli hieman silmiään ja vastasi, että jos haluat xxx:n me kyllä vuokraamme sen Ramirentistä, emmekä käytä mitään kikka kolmosta. Reaktioni oli salamannopea. Aloin hoilottaa täyttä kurkkua:
Rami-rami-rami-rami-ramirent raksojen ammattilainen,
Rami-rami-rami-rami-ramirent reilu ja suomalainen....
Ja muistin oitis ne kaikki aamut kun ajoin moottoritietä silmät ristissä kohti Helsinkiä ja juuri tuo mainos tuli autoradiosta takuuvarmasti, joka kerta, aina ja jäi soimaan päässä koko loppupäiväksi.

Omituinen teenkeittäjä

Herkun Volga-hätä

Tehkää jotain! Nyt on apu tarpeen:

Heppu kertoi aamulla unestaan, jossa istuimme junassa jossain Venäjällä. Ikkunasta näkyi joki ja heppu oli intoutunut laulamaan Volgaa. "Volga, Volga, rakkaus tai kuolema..." (vai miten se menee?). Joku lähellä istuva vanha mies oli informoinut, ettei kyseessä ollut Volga.

Tästä kertomuksesta lähtien minua on piinannut mielessä pauhaava Volga, Volga...

Auttakaa!

Herkku

14.9.05

Hohottavat kukkaset

Kati A-V (ei vielä linkkiä) kirjoittaa itsellenikin tutusta riivaajakappaleesta ja -kohdasta näin:

Silloin tällöin pulpahtaa mieleen - yleensä ihan ilman varoitusta ja omituisissa yhteyksissä - pätkä biisistä Elämän valttikortit.

SE riivaava kohta menee näin:
Hautas löysin, mut kukkaset nauraneet ei...
Eipä ole ihme se.

Ehkä sinäkin olet miettinyt, että mitäpä jos kukkaset olisivat nauraneet räkäisesti. Olisiko hienoa?

13.9.05

Olemme robotteja

Kuten on käynyt ilmi, päässä soivat kappaleet pyrkivät tarttumaan ihmisestä toiseen. Ne monistavat itseään aivoissamme ja pöräyttävät korruptoituneet kopionsa suustamme ulos. Usein kopiot tartuttavat viattomia läsnäolijoita ja pahimmillaan kaikki ryhmän ihmiset saattavat kuunnella kuupassaan samaa piisiä. Tilanne ei välttämättä pääse helpottumaan, koska jokainen infektoitunut saattaa äityä hallitsemattomaan laulantaan ja aiheuttaa uudelleentartunnan. Lopulta kaikki kuolevat.

(Okei, ehkä eivät kuole kappaletartunnan uhreina. Kyllä se kumminkin niin on, että me kaikki lopulta kuolemme, vaikka se ei liity juuri tähän asiaan.)

Joskus olosuhteissa on tekijöitä, jotka estävät kappaleen tarttumisen, vaikka kopio on jo matkalla suusta ulos. Saattaa olla, että nauru suojelee jonkin verran tartunnalta.

Taisin olla yhdentoista vuoden kypsässä iässä, kun siskoni toi brittiläisen poikaystävänsä kotiin visiitille. Englannintaitoni oli melko onnetonta tankeroa tuolloin, joten en pystynyt juuri keskustelemaan poitsun kanssa. Ainoa mieleeni jäänyt varsinainen kontakti liittyikin erääseen kappaleeseen, joka soi juuri sinä kauniina aamuna päässäni, kun päätin laskeutua portaita ylläni suunnattomat villasukat, virttynyt yöpaita ja pitkässä tukassani muhkea takku.

Kävelin äärimmäisen kuuliuden vallitessa rappuja alas robottityyliin ja hoilasin keuhkojen täydeltä VII AA TÖ ROBOTS DIU DIU DIU DI DI. Väliin tuikkasin muutamat robottiäänet. Puolivälissä portaita tuli vastaan ällistynyt britti, joka kohta näytti niin tukalalta, että päätin poistua nopeasti paikalta ja jättää hänet rauhassa hohottamaan suomalaiselle eksotiikalle. Luultavasti Kraftwerk ei ole koskaan kuulostanut samalta hänen korvissaan tapauksen jälkeen.

Jään tämän rakkaan muistoni seurassa odottamaan lisää tilityksiä osoitteeseen pollajukebox ät gmail piste com! Käsittelemättä on vielä vaikka kuinka paljon kamaa, pelkästään Finnhitseistä ja mainostunnareista tulisi kokonaisia blogiskenejä!

9.9.05

Kukkis ei ota enää pilsneriä Päivin seurassa

Emme Kukkiksen kanssa varmasti ole ainoita, joiden pollasoittolistalla vierailee Leevi varsin tiuhaan. Tässä Kukkiksen tiukka Leevi-paketti:

Leevi And The Leavings on niin ehtymätön pollajukeboksin aihe, että on ihme, ettei sitä ole vielä käsitelty.
Ylämäki, alamäki,
ylämäki, alamäki,
lupaan sinulle sen,
että pilsneriä en ota enää ikinä!
Tästä se tuli mieleeni (kiitos vaan, Kaura!). Tätä on kiva laulaa, kun on lähdössä baariin, koska harvoinhan sitä tulee pilsneriä juotua. Haittapuolena on kuitenkin se, että biisi ei lähde mielestä koko illan aikana. Yhtäkkiä huomaa hyräilevänsä taas kuin raikulipoika.

Ylipäätään Leevin biisit ovat sellaisia, no miten sen kauniisti sanoisi, kovin tarttuvaisia. Kai se on vähän sama kuin kipeän hampaan tökkiminen - välillä niitä on pakko muistella, vaikka tietääkin, ettei niistä sitten pääse eroon. Poika nimeltä Päivi on ehdoton suosikkini, mutta onneksi sitä ei enää kovin usein kuule, koska sitä ei voi hyräillä. Jos se alkaa soida minun päässäni, jossain vaiheessa suustani jyrähtää pavarottimaisen intohimoisesti:
Olin poika nimeltä Päivi,
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia ...
Erityisen vaarallista tämä on siksi, että aina on lähistöllä joku Päivi, jonka kanssa menee välit poikki. Miksiköhän kukaan Päivi-niminen ei tykkää tästä biisistä? Myös Marja-Leenat suhtautuvat kumman happamasti Liivingseihin.

Oma lukunsa ovat biisit, joista osaa vain pari riviä kertosäkeestä, jos sitäkään. Käy tylsäksi, jos koko päivän päässä soi:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri,
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri.
Varsinkin kun muistan tästä yleensä vain kaksi ensimmäistä, ja koko päivä menee miettiessä että mitä niitä kodinkoneita olikaan. Tehosekoitin ja voileipägrilli?

Kiitos erään mainoksen huomaan usein myös hyräileväni:
vasara ja nauloja koko rahalla ...
En ole ikinä tiennyt, miten kertosäe jatkuu, mutta nyt tiedän, ja se menee näin:
jos kerran sitä eristystöissä
käytettävää lasivillaa
sahata voi sahalla.
Muun muassa täältä niitä Leevi-sanoituksia löytyy.

Terveisin Kukkis

8.9.05

Nils Gustafssons underbara resa

Mautonta tai ei, Bodom-oikeudenkäynnin kuluessa olen havainnut päätäni kiusaavan sitkeän musiikkikärpäsen. Peukaloisen retket -sarjan tunnusmusiikki pärähtää soimaan Nils Holg... äh. Gustafssonin nimen kohdalla. En pitänyt tunnarista edes pienenä ja nyt se imeltää yhä pahemmin karua korvaani.

Mistä tuli mieleeni. Muistatteko kiertokirjeen, jossa toivottiin vanhoja kunnon lastensarjoja takaisin ruutuun? Melkoinen osa niistä toivotuista sarjoista joko oli juuri äskettäin uusittu tai parhaillaan meneillään YLE:n ohjelmistossa. Mietin, katsoivatko sähköpostin kirjoittaneet ja edelleen sitä levittävät ihmiset kenties väärää kanavaa.

Muuten ylläoleva kappale olisi hyvin epäsopiva tähän blogiin, mutta ajatelkaa millaista pollajukeboxin ehtymätöntä materiaalia lastensarjojen tunnarit tuottavat! Taotao, Tohtori Sykerö, Muumit, Teletapit... ei tarvihe sanoa enempää. Katsomme silti mieluummin lastensarjoja YLE:ltä, koska mainostunnarit MTV3:lla ne vasta hirveitä ovat. Kuulaan asettunut mainoskärpäsfarmi, jossa iloisesti suristaisiin barbeja, pioniklejä, pikkuponeja sun muita muotiöttiäisiä, olisi lähes kuolemaa kauheampi kohtalo.

7.9.05

Palava mieli ja Kalakukko Airways

Lievää yllytystä hyväksikäyttäen sain Palavan mielen parhaat riivajaiskappaleet riesaksemme iloksemme. Täältä pesaisee:

No heipä hei kaikki pollajukeboxilaiset!

Terveisiä täältä Ilona-tädiltä, alppitorvien ja käkikellojen maasta! Voitteko uskoa, että myös alppitorven soitanta saattaa jäädä päähän pyörimään? Luin muuten tuon "pollajukebox" ainakin viisitoista kertaa "pullajukebox", joka ajatuksena kovasti ilostutti!
Lentää, kalakukko airways mua lennättää, tahdon ennättää...
Päätän riivaavat usein erilaiset kammottavat viisut, joista on vaikea päästä eroon. Yleensä yritän päästä niistä eroon ajattelemalla jotain tosi ihanaa biisiä, mutta ei se toimi. Lopputuloksena usein biisi kyllä vaihtuu, mutta johonkin vähintään yhtä ellei jopa enemmän ärsyttävään kipaleeseen (hirveä sana tuo "kipale")

Jo muutaman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti on päässäni soinut Nylon Beatin "Seksi Vie ja Taksi Tuo"-laulelma. Tässä on se huvittava aspekti, että olen biisin kuullut max. 3 kertaa elämäni aikana (ainakin tietoisesti) ja tiedän siitä vain tämän kohdan:
Seksi vie ja taksi tuo
Siideri mua liikuttaa
Loput täytän jollain hyninällä tai täysin satunnaisilla sanoilla. Jos nyt sattuu olemaan pakko.

Kauran innoittamana päässäni alkoi soida Pirkka-Pekka Peteliuksen Kalakukko Airways. KIITOS VAAN IHAN MIELETTÖMÄSTI!!!!! Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa!!!
(Ole hyvä vaan, ilo saattaa olla kokonaan minun puolellani.) Mutta laulu sinänsä on ihan sympaattinen, eikä aiheuta kramppeja tai nyrjähdyksiä. PPP:n muukin tuotanto ilahduttaa aina silloin tällöin, kuten esmes:
• Tralalla-la-la-la (tjsp.)
• Pimpparauta
• Olen playboy (en muista tämänkään biisin oikeaa
nimeä, ehkä se on tuo, ehkä ei)

Kansainvälisestä tuotannosta pollaa mollaavat usein meidän kansallis(anti)sankarin, Dj Bobon erilaiset kipaleet, kuten:
• Chihuahua
• Pirates of Dance

Paljon on muitakin kirottuja sävelmiä, jotka sieluani riivaavat, mutta nyt ei tule muita mieleen. Postitan sitten taas, kun jotain uutta tulee. Tällä hetkellä päässä soi edelleen Kalakukko Airways, joten lopetan näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Palava mieli

6.9.05

Opilaan levylista

Ravintola Viemärissä on poppikone nurkassa! Tässä Opilaan järeä kontribuutio, iski ainakin minuun kovemmin kuin kiljoona Ukko Nooaa:

Saaperi kun osoittautui vaaralliseksi tuo pään soittolistan kaivelu!

Aluksi löi tyhjää, mutta sitten iski kipinää. Kikan muodossa. Jostain syystä viime viikot on päässä ränkättänyt Tartu tiukasti hanuriin -kipale (en tiedä onko oikea nimi, joka tapauksessa se helmi, jossa sanat menee jotenkin "Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua, täysin rinnoin mä voin siitä innostua").

Kikan pikkutuhmille jutuille pikkupoikina joskus kiherrettiin, mutta nyt Kikka tuntuu kakalta. Ainakin näin muutaman viikon pakkosyötön jälkeen.

Muistin syövereiden kaivelu nosti valitettavasti pohjamudista pintaan myös toisen pääklassikon. Eli Modern Talkingin (miksi niiden piti tehdä comeback, voi miksi!?) You're my heart, you're my soul -diskohölkän. En tiedä onko onnea vai ei, kun muistaa kappaleesta vain kertosäkeen ja loppu menee päässä "hy-hy-hyy-hy-hy-hy-hym-hym-hyy". Uudestaan ja uudestaan.

Vähemmän paha, mutta pitkän päälle piinaava on ruohonleikkurimainoksen rallatus, Stiga-laulu (ajetaan me poijjat stiigalla vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Huoletonta huvia on leikkuutyö, stiiga kun tasaseen ruohoa syö).

Stiigaviisu on ihan rempseä ja miehekäs rallatus, sanoitukseltaankin mainoslauluksi näppärä. Mutta ei kestä toistoa. Ei ainakaan miljoonaa. Mielellään ajaisi jo sillä stiigalla vaan rallatuksen keksijöiden varpaille (vähintään).

Näitä riittää. Popsi popsi porkkanaa -viisu esimerkiksi tarttuu kuin rutto ja samaten joku järkyttävän masentava hengellinen mollijollotus ("Laskiainen lasketaan, paaston aika alkaa, messias on matkallaan, paaston aika alkaa...")

Loppuun vielä piristykseksi esimerkki, jonka soiminen ei haittaa. Eläkeläisten Poltettu Humppa ei ole päässyt tylsistämään. Jotenkin vaan aina hymyilyttää kun sen kuulee (pään sisällä tai ulkona).

"Köniinsä sietäisi julma sakemanni, humppasi vaan kun palo Rovaniemi"

Heh.

Jk. Nyt alkoi soimaan A. Kelan Nummela. Siis päässä. Ei kovin rok.


5.9.05

Omituisen teenkeittäjän voimakaksikko

Tämä blogi alkaa jo vaikuttaa pahaa-aavistamattomiin mieliin, kuten allaolevasta kappaleesta huomaa. Omituinen teenkeittäjä tarjoaa ylittämättömän klassikon lisäksi yllättäjän koivun takaa:

Olin aivan varma, että Fuji Sun Fun kertakäyttökameran lisäksi minulla ei ole muita toistuvasti päässä soivia kappaleita kiusanani. Olin väärässä. Blogisi on saanut minut herkistymään asialle ja tunnistamaan muitakin korvakärpäsiä, kuten olen myös kuullut niitä nimitettävän.

Lähestyessäni Tamperetta Vaasan suunnalta, tai Hervantaa mistä tahansa suunnasta, päässäni alkaa välittömästi soida Ultra Bran "Kalifornian ruosteiset kukkulat, tai San Franciscon ne, ovat siellä, voi suru. Kaikkialla kerran soinut folk on niin hiljainen nyt, mutta Woody ei, Hello there." Bussissa matkustaessani kykenen vielä pidättämään haluni laulaa ääneen, yksityisautossa en. Oikeasti minä vielä pidän Ultra Brasta.

Tosikon runsaudensarvi

Ensimmäinen rohkea sähköposteilija räjäyttää pankin. Tätä on vaikeaa lyödä, mutta me pollajukeboxilassa olemme toki iloisia lievemmistäkin postauksista. Tässä tulee Tosikon Lista, ottakaa tuoli alle. Lainaus alkaa:

tää on niin loistava idea, ettei enää edes harmita, ettei kukaan (=minä) ole keksinyt tätä aikaisemmin. pyydän täten saada tuoda näytille oman j-boksini karmeimmat kestosuosikit. erityiskarmeita ovat ne, joista muistaa vain rivin tai pari, jotka sitten soivat ja soivat.
  • Aki ja Turo: Mä Turo oon (eli parodia Hectorin Olen hautausmaa -kappaleesta; kun nämä soivat sekaisin, se ei ole leikin asia)
  • Juice Leskinen: Napoleonin mopo, Tarzanin kalsarit ja Einarin polkupyörä. Kivoja kupletteja ja riimityksen riemuvoittoja kaikki, mutta kun ne yhtyvät päässä (rivi sieltä, toinen täältä) loppumattomaksi loopiksi, alkaa äkkiä toivoa lobotomiaa.
  • Roxette: It must have been love (siis täähän oli joskus aikoinaan tooosi iiihana, eli toistoärsytyksen lisäksi nostaa välittömästi mieleen murrosiän kauneimmat näppylät)
  • Madonna: se jollotus, jonka kertosäe menee "there's no greater power than the power of goodbye" (pää täyttää loput lyriikat epämääräisellä mutinalla)
  • Mikko Alatalo: Muinaisen lastenlaululevyn viimeinen kappale, äitelä isä-lapsi-vuoropuhelumuotoinen slovari, jonka kliimaksi kuuluu "Isi, kerro mulle mitä tapahtuisi, jos sinua en enää rakastaisi"
  • Reijo Kallio: Yläkerran pojat. (älkää kysykö)
  • sekä tietysti Matti ja Teppo, joiden lähes koko tuotannolle altistuin herkässä iässä, ja sen huomaa.
Tämän jälkeen lienee turha yrittää selittää, että keskimäärin kuuntelen ihan kivaa ja normaalia musiikkia. Varsinkin kun tämä todennäköisesti ei lopu tähän.

terveisin
tosikko(.blogspot.com)

4.9.05

Steel Pulse: Klu Klux Klan

Joskus pollajukebox viestii hyödyllisiä asioita. Luin dekkaria (olisiko ollut Christie), jossa salaperäisen uhkauskirjeen allekirjoituksena oli pelkkä KKK. Aloin hajamielisesti hyräillä Klu Klux Klan -kappaletta. Arvoitukseen oli löytynyt ratkaisu!

Eräs tuttu autistinen, sokea poika käyttää lauluja viestintään. Hän ilmaisee iloa, juhlia ja monia muita asioita tietyin avainlauluin. Tarttuvista kappaleista voi olla yllättävää apua!

Pollajukeboxin soittelusta voi olla hyötyä, vaikka tässä blogissa korostetaan kiusallisia puolia. Niin, vartoilen täällä edelleen kiihkeitä sähköposteja aiheesta "Köyhä ja savolainen" tuhosi grillijuhlat tai sanoin "Hei hoi hauki", kun olisi pitänyt sanoa "Tahdon." Julkaisen tarinat nimen ja linkin kera tai hienotunteisesti ruskeaan kirjekuoreen verhottuna nimimerkillä.

3.9.05

Puuhamaa

Niin kuumasti kuin siniklasista senaattoria rakastammekin (?), eräitä hänen tekosiaan on vaikeaa sietää. Miksi, miksi, miksi, miksi pitää joka kesä kuulla televisiosta lasten touhulandian mainosta? Vaasalandiat, Muumimaailmat ja kumppanit jäävät kauas taa, kun suoraan manalasta kömpinyt pahojen päässäsointikappaleiden mamma pärähtää soimaan. Sellainen on - Puuhamaa.

Virikkeitä käännöspiiseistä

Inspiraatiota päässäsointikappaleisiin voi löytyä JukeBlogista ja erityisesti huonoimpien käännöskappaleiden äänestyksestä! Kansa on kovaa valuuttaa.

Juken löysin Matkalla-blogista.

2.9.05

Kokeillaan teoriaa

Viistolla pinnalla mietin, pääsisinkö eroon väkisin päässä soivasta Mandoliinimiehestä, jos kirjoitan siitä blogiin. Sain runsaasti kommentteja ja sen verran kannatusta, että päätin perustaa uuden, päässäsoivien kiusallisten kappaleiden kukistamiseen tarkoitetun blogin.

Jos teoria ei pidä paikkaansa eivätkä kappaleet häivy bloggaamisen myötä, täältä ainakin voi löytää vaihtareita. Esimerkiksi Tapani Kansan Hyppypeppu voi vaihtua Taiskan Haltin häät -teokseen. En osaa sanoa, onko se hyvä asia.

Lähetä oma riivaajakappaleesi tarinoineen osoitteeseen pollajukebox ät gmail.com!