9.9.05

Kukkis ei ota enää pilsneriä Päivin seurassa

Emme Kukkiksen kanssa varmasti ole ainoita, joiden pollasoittolistalla vierailee Leevi varsin tiuhaan. Tässä Kukkiksen tiukka Leevi-paketti:

Leevi And The Leavings on niin ehtymätön pollajukeboksin aihe, että on ihme, ettei sitä ole vielä käsitelty.
Ylämäki, alamäki,
ylämäki, alamäki,
lupaan sinulle sen,
että pilsneriä en ota enää ikinä!
Tästä se tuli mieleeni (kiitos vaan, Kaura!). Tätä on kiva laulaa, kun on lähdössä baariin, koska harvoinhan sitä tulee pilsneriä juotua. Haittapuolena on kuitenkin se, että biisi ei lähde mielestä koko illan aikana. Yhtäkkiä huomaa hyräilevänsä taas kuin raikulipoika.

Ylipäätään Leevin biisit ovat sellaisia, no miten sen kauniisti sanoisi, kovin tarttuvaisia. Kai se on vähän sama kuin kipeän hampaan tökkiminen - välillä niitä on pakko muistella, vaikka tietääkin, ettei niistä sitten pääse eroon. Poika nimeltä Päivi on ehdoton suosikkini, mutta onneksi sitä ei enää kovin usein kuule, koska sitä ei voi hyräillä. Jos se alkaa soida minun päässäni, jossain vaiheessa suustani jyrähtää pavarottimaisen intohimoisesti:
Olin poika nimeltä Päivi,
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia ...
Erityisen vaarallista tämä on siksi, että aina on lähistöllä joku Päivi, jonka kanssa menee välit poikki. Miksiköhän kukaan Päivi-niminen ei tykkää tästä biisistä? Myös Marja-Leenat suhtautuvat kumman happamasti Liivingseihin.

Oma lukunsa ovat biisit, joista osaa vain pari riviä kertosäkeestä, jos sitäkään. Käy tylsäksi, jos koko päivän päässä soi:
On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri,
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri.
Varsinkin kun muistan tästä yleensä vain kaksi ensimmäistä, ja koko päivä menee miettiessä että mitä niitä kodinkoneita olikaan. Tehosekoitin ja voileipägrilli?

Kiitos erään mainoksen huomaan usein myös hyräileväni:
vasara ja nauloja koko rahalla ...
En ole ikinä tiennyt, miten kertosäe jatkuu, mutta nyt tiedän, ja se menee näin:
jos kerran sitä eristystöissä
käytettävää lasivillaa
sahata voi sahalla.
Muun muassa täältä niitä Leevi-sanoituksia löytyy.

Terveisin Kukkis

4 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Tämähän on kerrassaan loistava idea! Itselleni tulee Leevi And The Leavingsin sanoituksista mieleen - juuri nyt - Rooma, Postinkantaja ja Sunnuntaiksi San Franciscoon.

11/9/05 17:36  
Blogger Helen said...

Minusta Leevi ja Leavingsit on vaan hyviä (no ok, Sopivasti lihavaan olen kyllä jo kyllästynyt). Eilen juuri kuulin radiosta ekan kerran kokonaan tuon "Vasara ja nauloja" ja sanathan on kerrassaan nerokkaat! Sävel, kertsiä lukuunottamatta siis, jäi vielä vähän vieraaksi, joten ei soi vielä päässä. Toivottavasti jossain vaiheessa.

12/9/05 10:52  
Blogger Pälli said...

Oiiih, Leevi on niin paras! Ja mun nimeni vielä on Päivi :D

Jesh. Omia suosikkejani ovat ainakin..

- "Teuvo, ota meidät kyytiin... Kotikaupungin katu oli hiekkainen tie, siinä Anglia katolleen kääntyi..."

- "Tässä on terveiset siltojen alta, siellä se on Jarkka, ja Niemisen kalle, jotka ... dididii ... lähtivät maailmalle, taivas oli kattona seikkailijalle - Jos Helsinki ois hetkisen kaunis, kun on valkea maa, pian räntää sataa taas..."

- "Avojaloin halki Afrikan päätin heimon johdattaa sinne missä on vettä, missä järvet jäätyy talvella, nyt on toisten aika palvella meitä vuorostaan... Pohjoisen taivaan alla, kituutteli köyhä kansa, rikkailta lainaamalla, toteutti toiveitansa.."

Lisäksi mieleen tulee vielä pätkä: "Maanantaiaamuna krapula ja vapina, tuijotan vessan seinää. Olen työpaikan porsas, sonni sekä apina, pää täynnä kuivaa heinää... silti toimistotyttöjen salaisissa unissa kaikkien kanssa vehtaan..."

*huokaus*

15/9/05 15:30  
Blogger Kaura said...

Leevi on ihan paras, vaikka tarttuukin kuulaan kuin superliimalla. Mieluummin soittelen Leeviä kuin vaikka Kulkuset-joululaulua, joka muuten pyörii vuodenajasta riippumatta välillä ihan sikana sisäisellä levylautasellani. Ilahdutan sitä laulamalla toki myös läheisiäni.

15/9/05 22:54  

Lähetä kommentti

<< Home