Tosikon runsaudensarvi

Ensimmäinen rohkea sähköposteilija räjäyttää pankin. Tätä on vaikeaa lyödä, mutta me pollajukeboxilassa olemme toki iloisia lievemmistäkin postauksista. Tässä tulee Tosikon Lista, ottakaa tuoli alle. Lainaus alkaa:

tää on niin loistava idea, ettei enää edes harmita, ettei kukaan (=minä) ole keksinyt tätä aikaisemmin. pyydän täten saada tuoda näytille oman j-boksini karmeimmat kestosuosikit. erityiskarmeita ovat ne, joista muistaa vain rivin tai pari, jotka sitten soivat ja soivat.

• Aki ja Turo: Mä Turo oon (eli parodia Hectorin Olen hautausmaa -kappaleesta; kun nämä soivat sekaisin, se ei ole leikin asia)
• Juice Leskinen: Napoleonin mopo, Tarzanin kalsarit ja Einarin polkupyörä. Kivoja kupletteja ja riimityksen riemuvoittoja kaikki, mutta kun ne yhtyvät päässä (rivi sieltä, toinen täältä) loppumattomaksi loopiksi, alkaa äkkiä toivoa lobotomiaa.
• Roxette: It must have been love (siis täähän oli joskus aikoinaan tooosi iiihana, eli toistoärsytyksen lisäksi nostaa välittömästi mieleen murrosiän kauneimmat näppylät)
• Madonna: se jollotus, jonka kertosäe menee "there's no greater power than the power of goodbye" (pää täyttää loput lyriikat epämääräisellä mutinalla)
• Mikko Alatalo: Muinaisen lastenlaululevyn viimeinen kappale, äitelä isä-lapsi-vuoropuhelumuotoinen slovari, jonka kliimaksi kuuluu "Isi, kerro mulle mitä tapahtuisi, jos sinua en enää rakastaisi"
• Reijo Kallio: Yläkerran pojat. (älkää kysykö)
• sekä tietysti Matti ja Teppo, joiden lähes koko tuotannolle altistuin herkässä iässä, ja sen huomaa.

Tämän jälkeen lienee turha yrittää selittää, että keskimäärin kuuntelen ihan kivaa ja normaalia musiikkia. Varsinkin kun tämä todennäköisesti ei lopu tähän.

terveisin
tosikko(.blogspot.com)