11.4.07

In these shoes?

Ajoin aamulla urheana kohti tuskaa (viron tuntia), kun yhtäkkiä moottoritiellä rekkaa ohittaessani päässäni pyörähti soimaan
I once met a man with a sense of adventure
He was dressed to thrill wherever he went
He said lets make love on a mountain top
Under the stars on a big hard rock
Laulua hyräillessäni päätin, että nyt viimein on aika jättää hellät jäähyväiset ikivanhoille mokkanilkkureilleni ja käydä ostamassa uudet kengät. Niiden pitäisi olla sellaiset asialliset, matalat, nahkaiset ja mukavat.
So I'm sitting at a bar in Guadalajara
In walks a guy with a faraway look in his eyes
He said I've got as powerful horse outside
Climb on the back, I'll take you for a ride
I know a little place, we can get there for the break of day.
Päätin luentotauolla käydä useassa liikkeessä, sovitella hartaasti ja olla järkevä. Kotona on kyllä kantapäänhajoittajapistokkaat ja nilkankatkojanilkkurit, sellaisia en tarvitse, vaan kengät jotka sopivat jokapäiväiseen käyttöön. Joilla jaksaa kiivetä rappusia luennoille ja jotka ovat tukevat autoillessa. Sanoinko jo matalat? Niiden pitäisi ehdottomasti olla matalat!
Then I met an englishman
Oh he said
Won't you walk up and down my spine,
It makes me feel strangely alive.
Kun astuin lopulta ulos kenkäkaupasta, minulla oli liikkeen pussi nihkeissä näpeissäni ja pussissa vanhat, hyvinpalvelleet nilkkurini. Horjahdellessani kadulla takaisin kohti yliopistoa, taisin ihan vahingossa laulaa ääneen:
In these shoes? I don't think so.
Ehkä ensi kerralla sitten ne matalat ja järkevät.
- - -
[Laulu on Kirsty MacCollin In these shoes.]

Tunnisteet:

7 Comments:

Blogger Kaura said...

Onhan ne myös äärettömän päheet!

11/4/07 14:28  
Blogger Ana said...

Snää oot vähän tommonen hömpsäntuu kenkäostoksilla, niinkös? Niin niin.

11/4/07 14:46  
Blogger Ohari said...

Kaura, niin :-) Joku hyvä puolihan niissä täytyy olla, koska jalat huutanevat hoosiannaa jo kilometrin jälkeen.

Zepa, jaa mää vai? *hihi* (personal shopperin tarviisin kyllä)

11/4/07 16:42  
Blogger Varapygmi said...

Hoo, Kirstun Tropical Brainstorm on ilahduttanut taas viime viikkojen aikana, myös tuo kappale, mutta taidan menettää sisällöstä jotain olennaista, kerta en ole mikään Imelda Marcos.
Tulen hyvälle tuulelle niistä latinorytmeistä, vaikka tilitys on usein hyvinkin raakaa. Skitsofreenistä?

11/4/07 18:24  
Blogger --KATA-- said...

Ihana polkka. Haluan nähdä kengistä kuvan!

11/4/07 19:01  
Blogger Ohari said...

Pygmi, luulen, että kenkähörhöä voi täysin ymmärtää vain toinen kenkähörhö, mutta toisaalta laulussahan pääasia lienikin se, että hittojako sitä suotta vaeltelemaan, tässä on just hyvä (etenkin näille kengille).

Kata, ou jees! Kuten kuvasta näkyy, kengät ovat mallia Grandma Duck goes Hard-core. Suits me.

11/4/07 19:22  
Blogger --KATA-- said...

Oi mummo ankka ohariseni, ne ovat pöyristyttävän ihanat!!! nyörit ja kaikki. Hianot!

11/4/07 23:37  

Lähetä kommentti

<< Home