Rakas Veijo Levy-yhtiö

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tänään tiskikonetta täytellessä pärähti soimaan Kolmen suhde seitsemään.

Nimesi, nimesi, nimesi on lämmin.
Jokainen kirjain on pieni liekki.

Apua. Tähän tautiin ei ole lääkettä. Aloin samassa kaivata Kummaa Heppua ja Lopunajan Voideltuja riipaisevalla voimalla, etenkin 80-luvun alun kahta ensimmäistä LP-levyä. Niin, rakas Veijo Levy-yhtiö, etkö voisi surauttaa Ari Närhen ja kumppanien loistavia kappaleita CD-levylle? En voi uskoa olevani ainoa, joka haluaisi kuunnella niitä myös pollajukeboxinsa ulkopuolella.

Jäinen partakoneenterä viiltää haavoja rakkauden lihaan.
En kuule muuta kuin ääniä.
En tunne muuta kuin vihaa.

Veijo, tiedät mitä sinun pitää tehdä.

PS. Sanat tulevat huterasti muistin varasta. Toivottavasti en tee niille vääryyttä.

<3

Tää toimii.

Pollajuke TOIMII!

Mulla on ollut hevonpersekappale jumissa päässä kaksi päivää ja nyt mä unoh ... Eikun anteeks. Iloitsin liian aikaisin.

"Sydän vaikeroi mutta vaiennan sen ää-nen (diu diu diu diu)" Vain tuo yksi rivi. Tiedän ihan tarkkaan, mistä se on ja varsinkin mistä leffasta se jäi jumittamaan pääkköseeni, mutta perkele, että on hankala tapaus. Yritin päivällä häätää sitä jo Hectoreilla ja muilla takiaisilla, muta tää on vielä liian voimissaan. OON VOIMISSAIN OON VOIMISSAIN DÄÄ DÄÄ DÄÄ DÄÄDÄ KOSKA SYDÄN SANOO NIIN hmmmhmm hmm hm...

Hmm?

Hysssss...

Auringonlasku Waterloossa

Siitä lähtien, kun isoveli aivopesi minut (LV, aivopesukone 60 asteen kirjopesuohjelmalla), olen ollut mieltynyt Kinksiin. Kun 24-vuotiaana asuin Lontoon lähistöllä ja kuljin vapaapäivinäni junalla Waterloon asemalle isoon kaupunkiin käyskentelemään, soitin pollassani Waterloo Sunsetia. Vaikka kappale on hirmuisen soitettu, se ei ole mennyt mielessäni vielä puhki. Ray Davies tuumasi jossain haastattelussa, ettei hän halua ajatella tuota kappaletta liikaa, koska siitä tulee jotenkin legendaarinen olo. En ihmettele.

As long as I gaze on Waterloo sunset
I am in paradise

Kun tepastelen väsynein jaloin kohti kotijunaa, kuljen Thamesin yli kapeaa kävelysiltaa, läpi korkeiden toimistokolossien. Toisin kuin laulun minä-henkilöllä, nenäni on täynnä suurkaupungin pölyä, pääni väärällään konsertteja, elokuvia, puistoja, kahviloita, pubeja ja jumalaista, kevyttä yksinäisyyttä. Vain kamera alkaa painaa olkapäätä. Terry tapaa Julien, minä olen turvassa omassa olossani.

Vain Warren wainoaa

Näin unta, että Warren Beatty käveli ikkunamme ohi matkalla viereiseen taloon. Avasin ikkunan ja aloin laulaa kovaan ääneen:

You walked into the party
like you were walking onto a jacht

Warren kääntyi katsomaan, hymyili kiusaantuneena ja heilautti kättään. Minä irvistin.

Koko päivän soi päässä ikiaikainen lempikappaleeni Carly Simonin You're so vain. Kun eilen illalla kanavasurffasin, niin siellähän se oli heppu Nelosen elokuvassa! Joten eipä siinä ollut tehtävissä muuta kuin laulaa kappale loppuun ja ottaa vielä parit toistot.

I had some dreams they were clouds in my coffee
clouds in my coffee and
You're so vain

ja sitten tulee se kohta, joka on minusta vähän epäreilu

You probably think this song is about you
You're so vain
I bet you think this song is about you
don't you, don't you

Sillä onhan se, hänestä juuri! Warrenista. Tai Kris Kristoferssonista. Tai kuka tietää. Ainakin ex-miehe/istäni. Varmaan monen muunkin. Hieno biisi joka tapauksessa, soi se sitten Pollajukeboxissa tai oikeina ääniaaltoina.