Hyppää Hassen siivelle

Me Polliksen tädit olemme aina ihan pöxyt kuumana, kun nuoret, salskeat asessoorit kirjoittelevat meille. Loistokkaat musiikkitsipaleet saavat pukineemme jo suorastaan liekehtimään! Tällä kertaa säästyttiin palokunnan hälyttämiseltä (snif):

Rakas P. Jukebox,

kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa koska et aiemminkaan ole vastannut kirjeisiini. Yksi mieluisimpia varhaislapsuuteni muistoja jostain 20. ikävuoden kieppeiltä (plus miinus viis ja rapiat) on matkatoimisto Hassen iki-ihana schlaageri, jota Radio Kity ja muut kapitalistisen hapatuksen airuet toistivat toisenkin tovin lähes lakkaamatta:

Hyppää Hassen
hyppää Hassen
hyppää Hassen siivelle
Hyppää!
Hyppää!

Laittamattomasti sanottu, eikö totta?

rakkain terveisin

kollegioasessori sir Ola

pakko myrkyttää

Lauluntekijä tuli ja myrkytti meitin. Ainakin itselläni nyt soi... no kohta kuulette (aargh):

myrkytän kaikkia teeveen sisustusohjelmien ystäviä.

karsee musa. karsein.

laaaattapiste kollek-tii-oon

laulettuna jonkun keskinkertaisen oopperatenorin kitusin ja "piste" äännettynä kummallisesti painotettua. jotenkin "piss-te".

ja jokaisen sisustusohjelman aluksi, tauoiksi ja lopuksi, monta kertaa putkeen.

ja. "laattapiste" kuulostaa melko paljon assan vessan pöntöltä.

lauluntekijä

tuutha sie takasii

Ihana toivon säde paistaa Opilaan viestistä Pollajukeen, mistä kiitos tätien puolesta:

Zaukki kaikki pollixen tädit (?) ja sedät (?!)! Täsä vaihteeksi yx stoori, jolla (kuulostaa toistaiseksi olevan) ihan happy end.

Nimittäin. Tässä taannoin korvien välissä runnoutui edestakaisin "tuuthan sie takasii, tuuthan sie takasii". Tiesin vain, että joku Liikasen Ekin biisi se on, mutten oikein mikä tai miten se alkoi tai loppui. Se ei silti estänyt hävytöntä viisua, lallatus pesiytyi lujasti johonkin aivopoimujen mutkaan.

No, sitten koitti päivä, jolloin telkkarista tuli Syksyn sävel -muistelo-ohjelma. Ja mitäs siellä! Erkki L viikset nenän alla ja karvareuhka kulmakarvain yllä. Ja suusta purkautuu "tuutha sie takasii, tuutha sie vastakii". Ja katso ja kuule! Täten loppui välittömästi minun päästäni se veisu. Ei enää Erkkiä.

Itseasiassa laulukato oli niin tehokas, etten enää tätä kirjoittaessani muistanut miten ne sanat meni (siis sitäkään vähää kuin ennen). Piti käyttää googlea, joka - hellyyttävää kyllä - osasi ehdottaa oikeaa kirjoitusasua (EI tuutha sie takasi VAAN tuutha sie takasii).

Saapa nähdä oliko liiallista kohtalon uhmaamista väittää, että olisin päässyt näin vakavasta piinasta ihan noin niinkuin tuosta vaan.

Mut tosiaan, ihan vaan yx tällanen mesitsi ihan vaan six, et kaikil riittäis zemii!

t. opilas aka Erkki Liikanen (ei se pankkimies) 4eva

There should be a laki

I should be so lucky
luckyluckylucky

I should be so lucky
luckyluckylucky

I should be so lucky
luckyluckylucky

Kiitti kovasti, /mek. Ja hyvää maanantaita sullekin!

Richard Cheese & Lounge Against the Machine

Gaah, en ole varma, onko lääke pahempi kuin tauti, mutta ainakin monet minun pollariivajaiseni saavat kyytiä Richard "Dick" Cheesen lounge-käsittelyssä. Varoitus: henkilöpersoonien tiedetään kirjaimellisesti pudonneen tuolilta Cheesen vaikutuksesta. (Kirjaimellisesti kirjaimellisesti.)

F.U.C.K.

Edselin kontribuutio oli jäänyt pariksi päiväksi postilootaan lojumaan, mistä antenni! Toivottavasti päässäsointi ei ole vielä ajanut hulusmaaniuteen:

Anteeksi kiroilu, mutta minua oikeasti vaivaa Bloodhound Gangin Foxtrot-Uniform-Charlie-Kilo. Siitä ei oikein voi yrittää päästä eroon ääneen hyräilemälläkään...

-edsel

Schlager on pesti hulluuteen

Huh, Palava Mieli roiskaisi meittiä eksoottisella iskelmäpaketilla. Minä ainakin sain schlaagin ja muutaman lähtemättömän mielikuvatuksen:

6.10. kirjoitin näemmä blogissani, että silloin oli jo VIIKON soinut YUP:n Lauluja Metsästä -alpumi päässä. Erityisesti kuitenkin laulut Ihana Elämä ja Rakkaus On Pesti Hulluuteen. No, tästä entrystä on nyt kulunut pari viikkoa ja ne laulut soivat edelleen päässäni (kaiken muun lisäksi) eli tätä on jatkunut yhteensä jo KOLME viikkoa. En ole uskaltanut kokeilla muuten ihan toimivaa lääkettä (ko. levyn kuuntelua), koska pelkään, että se vain pahentaa tilannetta. Sitä paitsi olen Tietystä Syystä korviani myöten täynnä YUP:n Lauluja Metsästä -alpumia. Ehkä tämä tästä asettuu.

Nyt juuri tällä hetkellä soi päässäni tanskalaisen Kate Hallin tusinahitti God’s Gift, jonka video pyörii jokaisessa mainosblokissa saksalaisella RTL-kanavalla. Minä ja mieheni olemme molemmat niin täynnä ko. laulua, että kanava vaihtuu välittömästi, kun video alkaa pyöriä. Ahdistaa. Videossa tämä Kate-typy on pistetty kahteen rooliin. Toisessa roolissa hän vääntelehtii studiossa hemaisevaan tyyliin (tai siis tämä on oletukseni, minun mielestäni se kiemurteleminen on vain kiusallista) ja toisessa roolissa Katsu ajaa jonkun itserakkaan ja typerän exänsä hienon auton romuksi hylätyssä parkkihallissa. Biisi yrittää vissiin jotenkin rokata, kun siinä on vähän sähkoskittaa (HUI, miten ROKKIA!) ja semmoset tosi rohkeet sanotukset niinku, mis se jätkä niinku toivotetaan johonki niinku niin pitkälle ku pippuri kasvaa. Ja et se Katsu on toooosi kyllästyny sen jätkän itsekehuun ja melkein nukahtaa! LOL, mikä tyyppi.

Olen myöskin huomannut huolestuttavia piirteitä jostain orastavasta keskieurooppalaistumisesta, sellaisesta vääränlaisesta siis. Nimittäin erilaiset kammottavat Schlager-kidutuslaulut soivat toisinaan päässäni. Esimerkiksi DJ Ötzin jotkut hengentuotteet, erityisesti legendaarinen Anton aus Tirol, joka soi jokaisessa Ballermann 6-diskossa vähintään viisitoista kertaa joka ilta. Tätä on soitettu myöskin jokaisessa Tampereen yliopiston saksanopiskelijoiden salakerhon Lederhosenin järjestämässä Oktoberfest- tai Fasching-juhlassa. Huhhuh. Ai mitä muuta tällaista soi päässäni? Esimerkiksi Heinon Die Lustigen Holzhackerbub’n.

Suurimmat painajaiseni tällä hetkellä liittyvätkin Roberto Blancon ja Wildecker Herzbuben -duon kanssa baijerilaisessa hirsitalossa viettämiini bakkanaaleihin. Painajaisessa tulevat esiin myös ruskeat, mokkanahkaiset polvihousut, vihreä hattu, vehnäolut, bratwurst ja hapankaali. Itse olen pukeutunut hekumalliseen Dirndliin ja laulan playbackinä duettoa valkoiseen pukuun pukeutuneen Roberto Blancon kanssa hapankaalilla pehmustetulla lavalla, nahkahousuihin sonnustautuneiden Herzbubenien tanssiessa villiä tanssia vihreitä hattujaan heilutellen ympärillämme voimakkaasti hikoillen, jonka jälkeen viihdytämme toisiamme bratwursteilla.

Tiesittekö muuten, että KAIKKI Schlager-konsertit, ohjelmat sun muut sellaiset ovat playbackinä? Siis kukaan ei laula tai soita livenä. Hillitöntä, eikö? Hirveintä ehkä kuitenkin on se, että Schlager-maailmassa pyörii ihan tolkuttomat määrät rahaa ja kaikki itsensä jotenkin jonkinlaiseksi tähdeksi nostaneet tienaavat melkoisia summia.

Terveisin,
palava mieli

Mato kauhimus

Mystinen kommentoija p:la tulee kaapista ja täräyttää heti Elisalla otsikkoon:

Kauhea mainosmato vainoaa minua. Elisan haalarijampat seikkailevat nyt musikaalitunnelmissa, ja joka kerta kun sanon minkä tahansa lauseen jossa on sana "että", tekee mieleni alkaa joikumaan että, SATAA ETUJA KUIN VET-TÄ....... (elisan palvelut, tico-tico-poco-poco, jne) Ampukaa äkkiä, jalkaan edes että tämä kauhu loppuisi.

Toivoo Paula, kommenttiloorisssa usein nimimerkillä "p:la" esiintyvä eminenssi.

Peppuja ja ääkkösiä

Haastan kaikki mukaan kertomaan päässäsoivista euroviisuista! Panen oman pääni saman tien pölkylle (kas siinäpä oiva tapa poistaa kiusalliset viisut korviensa välistä), siis kuvaannollisesti.

Juttelin tänään Ohi Ammutun kanssa pepuista (OA: sano, saanko kertoa koko jutun - aha saan). OA tapasi sanoa erään exän kanssa hengatessaan, että he olivat kuin peppu ja peppu. Saman tien pärähti soimaan ehkä tyylikkäin suomalainen euroviisu ikinä: Fredin veluuriasuinen Pylly vasten pyllyä (pum pum). (Siinä sitä jotakin oooooon, oijoijoijoi. Tjsp.) Samaan hintaan saan sekä vision että kuulokuvan esityksestä. Vuh!

Jostain käsittämättömästä syystä myös Suomen eniten äitä ja öitä sisältänyt euroviisukin vierailee säännöllisesti jukeboxini pyöritettävänä. Sonja Lumme esitti (1985?) hillittömän ääkköskarnevaalin Eläköön elämä ja epäilemättä sanoitus hiveli kansainvälisen yleisön korvia valtaisalla teräsharjalla:

Eläköön elämä ja yö!
Eläköön tumma taivas ja tähtien vyö.
Toivo kanssani ettei tähti tähteä lyö.

Tästä tulee edelleen mieleeni blogin aiheen ohi Pikon ja Fantasion Zorbul-hahmo, jonka miehet puhuivat nurin perin ja huusivat Lubroz nöökäle! Nöökäle, hih hih. Öy aj ämäle nöökäle! (Okei, menenpä tästä nukkumaan.)

Mmm Mmm Mmm Mmm

Käkkijä on meidän popidoli! Ainakin mun! Täältä pesee:

Olen Idolsin alusta asti odottanut, milloin joku keksii luikauttaa päässäni loputtomasti pyörivän mörinän. Jos joku oli hoksannut ottaa Teenage Mutant Ninja Turtles -sarjan tunnarinkin kassarakseen matkalla tähtiin, miksei sitten tätä? Minä ainkin tunne itseni aivan idoliksi, kun laulan:

Once there was this girl who
Wouldn't go and change with the girls in the change room
But when they finally made her
They saw birthmarks all over her body
She couldn't quite explain it
They'd always just been there

Mmm Mmm Mmm Mmm
Mmm Mmm Mmm Mmm

Eli kyseessähän on maan mainion Crash Test Dummiesin hymni Mmm Mmm Mmm Mmm. Tarttuiko?

Ps. Olenko minä ainoa, jonka mielestä C.T.D:n lauluri Brad muistuttaa aivan Mike Myersiä?

Käkkijä

Lauluntekijän soittolista

Olen miettinyt, millaista soitantaa musiikin ammattilaisilla on korvien välimaastossa. Ehkä musiikkisensitiivisyyden takia rasittavampaa, ehkä runsaan lauluvarannon takia monipuolisempaa? Ei tarvitse enää arvuutella, sillä

lauluntekijä ottaa osaa pollajukeboxiin.

kaikista kauheinta mitä tiedän, on se, kun päässä alkaa soida "tuli kirkkoon mies ja lapsi".

nyt tätä kammotusta on saanut kuulla samuli edelmanin tulkitsemana radiosta liian kanssa, kun rippikoululauluista on julkaistu levy, tunnettujen artistien esittäminä. vaikkakaan samulin tulkinta ei ole sieltä ällöimmästä päästä. ja nyt se sitten soi ja se soi.

ja kaikkein hirvittävin hetki on se, kun päässäni soi kohta "hän nostaa pienet kasvot ja huuli värähtää" ja liikutun tuosta banaalista säkeestä kyyneliin saakka, vaikkapa autoa ajaessani. ush!

toinen uskomaton pollasoittolistani aarre on "suutarin emännän kehtolaulu", tämä piupali-paupali.

varsinkin kun en muista sen sanoja, ja päässäni soi jotain kummalllista sotkua, jossa säkeenpuolikkaat sekoilevat kummallisiksi ydistelmiksi tyyliin: "suutari on mennyt koko viikoksi kenkiänne hakemahan" tai "hyvästi hyvästi hyvästi hyvästi kun en mä tunne teitä".

kolmas: "honkain keskellä mökkini seisoo / suomeni soreassa salossa / HOI LAARI-LAARI LAA, HOI LAARI-LAARI LAA / suomeni soreassa salossa". Varsinkin tuo laari-laari.

AARRGGHH! Kun tämä alkaa, voisin leikata pääni irti ruumiistani, ettei tarttisi kuunnella. mutta kun korvat ovat kiinni päässä ja aivot myös.

Pikkuveli

JohNannan kugelissa soi...

ah niin ihanan Noitalinna huraan Pikkuveli-biisi, jonka PMMP on nyttemmin ottanut käyttöönsä. Biisin kohta miesten vessassa undulaatit tapaavat turpiinsa saada soi päässäni aina, kun olen kyseisen piisin radiosta kuullut.

Pikkutyttönä tykkäsin kappaleesta, nyt isompana en enää niinkään ja syynä siinä lähinnä ovat nuo undulaatit, joita lyödään turpaan miestenvessassa! En muuten ole ihan sataprosenttinen meneekö kyseinen kohta sanatarkalleen noin... :-O Sinne päin kuitenkin.

JohNanna :o)

Ikuisesti nuori leffastara

Auringonkukka soittelee pollassa Trollia. Toista Aurarin postauksessa mainittua laulu- ja soitinyhtyettä en kehtaa mainita vielä, ettei se tartu:

Päivänä menneenä lukiessani iltapäivälehdestä juttua ikuisesti nuoresta leffastarasta, vaihtui välillä liiankin innokkaaseen soittimeeni tämä biisi:

He's a blue jean boy
He's the real McCoy
But the best for sure
He's the boy next door
Saw him passing by
He looked up said hi
Today I've seen Jimmy Dean
Oh oh oh Jimmy Dean
- Troll -

Siihen onko tämä huonompi vai parempi vaihtoehto, kuin edellisenä soittovuorossa ollut Raptorin Oi Beibi, olen soivan pollan kantajana jäävi sanomaan mitään.

- auringonkukka

Mä näitä polkuja tallaan...

Toimittajalta on tullut postilaatikkoomme myös toinen hyvä pollajuttu! Huomatkaa, että vielä joku osaa kirjoittaa votka oikein (kannattaa huomata muutkin asiat):

Kuten muutama tunti sitten huomasin, oli ilma iltasella metsässä kostea ja suorastaan hiostava, eli olin sittenkin pukenut liikaa ylleni, eli trekkarit, farkut, villapaidan ja kansitakin. Pimeässä metsässä rauhoituin vihdoin sopivaan vauhtiin ja päästin viileää takin kauluksesta sisään.

Merellä oli runsaasti sumua, eikä lähisaarten takana näkynyt kuin sakeaa usvaa, mutta laivan koneen tasainen ääni jyski jossain ulapalla ja jokin pienempi vene oli tulossa jostakin kaukaa, minkä saattoi aavistaa moottorin äänen asteittaisesta voimistumisesta. Jäin siihen rantaviivaan pitkäksi aikaa, enkä oikeastaan katsellut merelle, vaan jotakin sisäistä, vähän hämärää kuvaa tai aavistusta. Rannalle oli ajettu pakettiauto, lähes vesirajaan pystytetyn keskisuuren telttakatoksen viereen. Miehet purkivat telttaa pimeässä ja autoradio pauhasi mattia ja teppoa luonnon hiljaisuuteen, kuin pilkaten hetkeäni aavan äärellä.

Tässä lähellä, eräänlaisessa lomakylässä oli viikonvaihteessa pidetty Lada-merkkisten autojen kokoontumisajot, mutta en käynyt moista tapausta katsomassa, vaan aikani kului toisaalla, toisena ja kerrassaan ulkopuolisena, semminkin kun en juuri polttomoottoritapahtumista välitä. Tietysti, jos kemuissa olisi saanut venäläistä votkaa, olisin saattanut vähän innostua ihmettelemään ja kyselemään.

Miten siinä sitten jotenkin vähän niin kuin vahingossa taas nämä presidentinvaalikampanjat mieleen ja tämä arvokas takku, jolla viikonvaihteessa sohaistiin maito-mattia. Takku Arvokkaan riveihin ja niveliin, joopa joo, kyllä maalaisliitto on rautaa, pääsispä joskus tupajuhliin koittamaan pystyisikö sitä tämmöisellä juontajan supliikilla puhumaan ne vähäksi aikaa pyörryksiin. Puimakoneista ja lypsykoneista muutaman rivin, kanoista, sioista ja lehmistä seuraavat ja lopuksi alkiolaisuuden iloinen taakka puoluesihteerin harteille. ja karpela.

mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
jos sä rakkahin seisot mun vierelläin
näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti
jonka yhdessä kuljemme ystäväin

pthyi hitto!

Horsma

Toimittaja ei ole ainoa, joka kuulee horsmanpoimintaa pollajukeboxissaan, mutta ensimmäinen, joka kertoo siitä suoraan meille:

Saat multa horsman
se rentun ruusu on
sen poimin tuolta
maantien ojasta...

Sunnuntai aukeaa kaikessa epärealistisuudessaan ympärilläni. Taksikuski ei puhu mitään, mutta saan haettua auton kaupungilta ja savukkeita. Hyi, sentään kuinka kaunis päivä onkaan ja ajatus jossakin maan kolossa, melkein synkkä.

Jos en asuisi näin etelässä, olisi jo tähän aikaan vuodesta varmaankin kylmä, tai sitten keittiön lämpömittari on mennyt sekaisin. Elohopea nousee iltapäivällä vähän yli parinkymmenen asteen ja koira maata lotkottaa pihamaan varjossa vähän kuumissaan.

Kissa pyörii jaloissani, pyrin kuluttamaan aikaa pihakeinussa, mietintämyssyssä, mutta juuri nyt tuntuu niin oudolta, että voisin oikeastaan ottaa päikkärit, paitsi en voi sillä huomenaamun ylösnousu on niin aikaisin, että on parempi olla nukkumatta nyt ja tarkastella vihreää pihamaan auringossa.

Elämää eteläisen Suomen kalseissa luolissa. Karaokepaikoissa pyörii runsaasti laulutaidottomia, jotka antavat Antti Hammarbergin kappaleille viekkaan soinnin: "saat multa horsman…". Olut laseissa on sameaa ja väljähtynyttä enkä oikeastaan tiedä, mitä helvetin tekoa minulla on täällä, paitsi että en oikeastaan voi olla muuallakaan. Mutta tuo kuva oli eilispäivää ja nyt kuin jonkinlainen pimeän karaookkiluolan pelmahdus silmille ja mätää aivoille.

Muistan, että kun olin eräs kesä myymässä bensaa venejakeluasemalla, tuli siihen tankkaamaan paatillinen aika rumia miehiä aika juovuksissa ja viedessäni tankkausletkun veneeseen huomasin, että veneen pohjalla makaa pannumyssypäinen Antti Hammarberg lähes sammuksissa.

Hän sammuu, eikä muista surujaan.
Hän sammuu, hän on melkein taivaassa.

Kansantaitelija J. Leskisen esikoislevy taisi nähdä päivänvalon noihin samoihin aikoihin. Mielenkiintoinen tutkielma.