Mä näitä polkuja tallaan...
Toimittajalta on tullut postilaatikkoomme myös toinen hyvä pollajuttu! Huomatkaa, että vielä joku osaa kirjoittaa votka oikein (kannattaa huomata muutkin asiat):
Kuten muutama tunti sitten huomasin, oli ilma iltasella metsässä kostea ja suorastaan hiostava, eli olin sittenkin pukenut liikaa ylleni, eli trekkarit, farkut, villapaidan ja kansitakin. Pimeässä metsässä rauhoituin vihdoin sopivaan vauhtiin ja päästin viileää takin kauluksesta sisään.
Merellä oli runsaasti sumua, eikä lähisaarten takana näkynyt kuin sakeaa usvaa, mutta laivan koneen tasainen ääni jyski jossain ulapalla ja jokin pienempi vene oli tulossa jostakin kaukaa, minkä saattoi aavistaa moottorin äänen asteittaisesta voimistumisesta. Jäin siihen rantaviivaan pitkäksi aikaa, enkä oikeastaan katsellut merelle, vaan jotakin sisäistä, vähän hämärää kuvaa tai aavistusta. Rannalle oli ajettu pakettiauto, lähes vesirajaan pystytetyn keskisuuren telttakatoksen viereen. Miehet purkivat telttaa pimeässä ja autoradio pauhasi mattia ja teppoa luonnon hiljaisuuteen, kuin pilkaten hetkeäni aavan äärellä.
Tässä lähellä, eräänlaisessa lomakylässä oli viikonvaihteessa pidetty Lada-merkkisten autojen kokoontumisajot, mutta en käynyt moista tapausta katsomassa, vaan aikani kului toisaalla, toisena ja kerrassaan ulkopuolisena, semminkin kun en juuri polttomoottoritapahtumista välitä. Tietysti, jos kemuissa olisi saanut venäläistä votkaa, olisin saattanut vähän innostua ihmettelemään ja kyselemään.
Miten siinä sitten jotenkin vähän niin kuin vahingossa taas nämä presidentinvaalikampanjat mieleen ja tämä arvokas takku, jolla viikonvaihteessa sohaistiin maito-mattia. Takku Arvokkaan riveihin ja niveliin, joopa joo, kyllä maalaisliitto on rautaa, pääsispä joskus tupajuhliin koittamaan pystyisikö sitä tämmöisellä juontajan supliikilla puhumaan ne vähäksi aikaa pyörryksiin. Puimakoneista ja lypsykoneista muutaman rivin, kanoista, sioista ja lehmistä seuraavat ja lopuksi alkiolaisuuden iloinen taakka puoluesihteerin harteille. ja karpela.
Kuten muutama tunti sitten huomasin, oli ilma iltasella metsässä kostea ja suorastaan hiostava, eli olin sittenkin pukenut liikaa ylleni, eli trekkarit, farkut, villapaidan ja kansitakin. Pimeässä metsässä rauhoituin vihdoin sopivaan vauhtiin ja päästin viileää takin kauluksesta sisään.
Merellä oli runsaasti sumua, eikä lähisaarten takana näkynyt kuin sakeaa usvaa, mutta laivan koneen tasainen ääni jyski jossain ulapalla ja jokin pienempi vene oli tulossa jostakin kaukaa, minkä saattoi aavistaa moottorin äänen asteittaisesta voimistumisesta. Jäin siihen rantaviivaan pitkäksi aikaa, enkä oikeastaan katsellut merelle, vaan jotakin sisäistä, vähän hämärää kuvaa tai aavistusta. Rannalle oli ajettu pakettiauto, lähes vesirajaan pystytetyn keskisuuren telttakatoksen viereen. Miehet purkivat telttaa pimeässä ja autoradio pauhasi mattia ja teppoa luonnon hiljaisuuteen, kuin pilkaten hetkeäni aavan äärellä.
Tässä lähellä, eräänlaisessa lomakylässä oli viikonvaihteessa pidetty Lada-merkkisten autojen kokoontumisajot, mutta en käynyt moista tapausta katsomassa, vaan aikani kului toisaalla, toisena ja kerrassaan ulkopuolisena, semminkin kun en juuri polttomoottoritapahtumista välitä. Tietysti, jos kemuissa olisi saanut venäläistä votkaa, olisin saattanut vähän innostua ihmettelemään ja kyselemään.
Miten siinä sitten jotenkin vähän niin kuin vahingossa taas nämä presidentinvaalikampanjat mieleen ja tämä arvokas takku, jolla viikonvaihteessa sohaistiin maito-mattia. Takku Arvokkaan riveihin ja niveliin, joopa joo, kyllä maalaisliitto on rautaa, pääsispä joskus tupajuhliin koittamaan pystyisikö sitä tämmöisellä juontajan supliikilla puhumaan ne vähäksi aikaa pyörryksiin. Puimakoneista ja lypsykoneista muutaman rivin, kanoista, sioista ja lehmistä seuraavat ja lopuksi alkiolaisuuden iloinen taakka puoluesihteerin harteille. ja karpela.
mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen astipthyi hitto!
jos sä rakkahin seisot mun vierelläin
näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti
jonka yhdessä kuljemme ystäväin
posted by Kaura at 23:39
1 Comments:
Tästä tulee aina mieleen unohtumaton säje:
"Pidä itsestäsi kiinni,
jos lähden täältä ennen sua."
Lähetä kommentti
<< Home