Kukka kaunis, suloinen

Eikö yhtään joululaulupurkauksia irtoa ihmisiltä tänne Pollajukeen? Ei sitten. Tai no, vielä ehtii, jos ei elo vetele viimeisiään. Itse olen toipunut pahimmasta j-lauluallergiasta. Sen jälkeen, kun aloin lasten iloksi itse laulella joululauluja, niitä kivoimpia, eivät j-laulut ole ahdistaneet. Asiaan saattaa jotenkin liittyä sekin, että vältän kaikkia j-laulujen renkutuspaikkoja kuin ruttoa. (Ja ruttoa, rakas lukijani, välttelen hyvinkin tarkoin.)

Jatkan hiukan edellisestä teemasta, eli pysyvästi pieleen vinksahtaneista kappaleista. Tänään ja eilen päässäni on soinut muuten niin rakkaan ja ihanan Ohi Ammutun lanseeraama hitti gone bad: Fisting by the pool. Minun tuurillani pieni, viaton tyttäreni oppii laulamaan sitä kovalla äänellä kassajonossa.

Göstan kappaleista luulisi, että ne ovat valmiiksi liian viistoja versioitavaksi. Turhaan luulisi. Sen kerran jälkeen, kun ajoimme viiden hengen porukalla pienessä henkilöautossa Joensuuhun tapaamaan erästä tuttua, en ole voinut kuulla puhuttavan Pohjois-Karjalasta ilman vääjäämätöntä musiikkipäräystä: Minä lähden Pohjois-Karjalaan / Juon kaljaa verkkarihousuun. Onko hienoa se?

Perinteiseltä osastolta muistan iäisesti työhuoneen räjäyttäneen väännöksen. Jaoin työhuoneen hyvin söpön, mutta railakkaan työtoverittaren kanssa, joka yllättäen loihe joidenkin tuntemattomien assosiaatioiden kautta laulamaan upealla äänellään Sä kastroit neito kaunoinen / isäsi majassa. Wuh! Tuolilta putoaminen oli hyvin, hyvin lähellä. Eikä tuo väännös ole sittemmin tyköäni poistunut. ... kuin kukka kaunis, suloinen / vihreellä nurmella. Jotta miettikää, miehet, millaisten kukkien lähistöllä uskallatte istuskella.

Enkä nyt ala niistä irstaista lastenrenkutusversioista, joilla aikuiset meidän huushollissamme itseään viihdyttävät. Niistä yleensä pääsee tarvittaessa eroon, eli pystyy laulamaan laulut oikein natiaisille, jottei tule raumoja.

Viluniekka soitti väärin, tanssijatar voitti säärin

Kaameaa, kun alun perin ihanan herkän suloiset nuoruuden lempikappaleet alkavat soida päässä väärin eikä niitä pysty enää kuulemaan oikein. Ehkä teilläkin on tästä kokemusta? Toivon tosin, että olisin yksin tämän vaivan kanssa, koska tämä on kiusallinen ja nolo pulma.

Nuorena pidin joistakin Juiken ja kumppanien musiikeista (etenkin Per Vers runoilijasta, jota kuuntelen vieläkin kakomatta). Omaperäisesti nimetyssä (muistaakseni) Syys-kappaleessa laulettiin rakkaudessa pettyneen teinin mielestä ihanasti:

Sä olet keidas
erämaassa rakkauden
Sä olet eilen, tänään
Sä olet huominen

Aaah tuota haikeutta nuoressa syrämessä. Mutta mitä??? Jossain vaiheessa keidas-sana lipsahti muotoon skeida kaikissa lauluissa ja Juiken lisäksi kuulen nyt esimerkiksi Pelle Miljoonankin hauskan remellyksen Mulla menee lujaa muodossa:

Mä olen räjähtävä skeida
Olen palava keihäs...

Uaah. Eikä siinäkään vielä kakki (anteeksi). Valitettavasti eritelinjalla menee myös samoin nuorena aah aivan älyttömän ihanan Lennon-rauhanlaulun sananväännös, josta en pääse kirveelläkään eroon (kyllä, olen yrittänyt):

All we are saying is give piss a chance

Aarrrggghhhhgngngngngngngn. Jospa vielä yritän sillä kirveellä.

PS. Otsikko on muistaakseni pakinoitsija Ollin sananvääntelyistä vipattu.

Anymore

Aamulla, jo ennen kuin sain silmäni auki, päässä soi
I don't want you anymore...
...ja siihen tyssäsi. Enempää ei irronnut ponnistelemallakaan. Sointi oli kuitenkin sen verran voimakas, että pakkohan biisiä oli alkaa metsästää. Siispä Googlen, päässäsointi-ihmisen parhaan ystävän äärelle.

Google tarjosi ensin Whitney Houstonia - hylkäsin mahdottomana. Whitney, tuo kaikkien nälkäkurkien äiti, ei ole soittolistaani sulostuttanut koskaan. Sitä paitsi päässä soi miehen ääni. Ramones tuntui edes kaukaisesti mahdolliselta, niinpä kokoelmaa mylläämään. Ei mitään! ARGH!

Jospa se sittenkin olisi
I don't love you anymore...

Uusi haku ja Chris Isaakin kimppuun, ehkä pätkä on jäänyt päähän jostain radiohitistä. Kun harhailin venäläisillä mp3-hakusivuilla, silmiini osui "Guns 'n' Roses". En tiedä, miten se on mahdollista, sillä kun aloin tutkia sivua tarkemmin (jopa haulla), ei siellä ollut Gunnareista sanaakaan! Olikohan tämä se kuuluisa intuitio?

I don't want you anymore / I don't love you anymore päässä vaihdellen etsin Esikoisen kaaoksesta Gunnareiden kokoelman ja pohdin, mikä kappale se voisi olla. Googletin lisää haulla "'guns n roses' anymore lyrics" ja vot!

Ei ihme, ettei löytynyt. Laulussahan toistetaan kaksikin kertaa painokkaasti anymore, muttei siinä haluamisesta tai rakastamisesta puhuta.

I can't use it anymore...

I can't shoot them anymore...

Valtaisa helpotus, kun sain laulun soimaan ääneen! Samanlainen tunne tulee, kun on eksyksissä ja kiertää ja kiertää ja ihmettelee, että miten tämä periaatteessa tuttu maisema on ihan outo - kunnes yhtäkkiä huomaa lähestyvänsä tienoota oikeasta suunnasta ja palaset loksahtavat kohdalleen.

Kappale on alunperin Bob Dylanin Knockin' On Heaven's Door, jonka hän sävelsi elokuvaan Pat Garrett & Billy the Kid. Olenko biisin kuullut sata ja tuhat kertaa? Kyllä! Miten se voikin noin hukkua mielestä? Käsittämätöntä.

Vekkula Sunukseen

Kikan kuolinuutisten myötä pollani on saanut kohdata kokonaisen hassujen iskelmien hyökkäyksen. Lähinnä Sukkula Venukseen ja Tartu tiukasti hanuriin sulostuttavat kuulaani eikä paha ole Apinamies-versiokaan. Kappaleista herää erikoisia mielikuvia, koska ne eivät sovinnaisesti ajatellen istu 41-vuotiaan, eli varsin nuoren naisen äkillisen kuoleman tragiikkaan kovin hyvin.

Saattaapa olla, että Kikka istuu pilvenreunalla ja laulelee

Uula on hyvä, buula on syvä
Uulabuula tekee sen (uh uh)