Kukka kaunis, suloinen

Eikö yhtään joululaulupurkauksia irtoa ihmisiltä tänne Pollajukeen? Ei sitten. Tai no, vielä ehtii, jos ei elo vetele viimeisiään. Itse olen toipunut pahimmasta j-lauluallergiasta. Sen jälkeen, kun aloin lasten iloksi itse laulella joululauluja, niitä kivoimpia, eivät j-laulut ole ahdistaneet. Asiaan saattaa jotenkin liittyä sekin, että vältän kaikkia j-laulujen renkutuspaikkoja kuin ruttoa. (Ja ruttoa, rakas lukijani, välttelen hyvinkin tarkoin.)

Jatkan hiukan edellisestä teemasta, eli pysyvästi pieleen vinksahtaneista kappaleista. Tänään ja eilen päässäni on soinut muuten niin rakkaan ja ihanan Ohi Ammutun lanseeraama hitti gone bad: Fisting by the pool. Minun tuurillani pieni, viaton tyttäreni oppii laulamaan sitä kovalla äänellä kassajonossa.

Göstan kappaleista luulisi, että ne ovat valmiiksi liian viistoja versioitavaksi. Turhaan luulisi. Sen kerran jälkeen, kun ajoimme viiden hengen porukalla pienessä henkilöautossa Joensuuhun tapaamaan erästä tuttua, en ole voinut kuulla puhuttavan Pohjois-Karjalasta ilman vääjäämätöntä musiikkipäräystä: Minä lähden Pohjois-Karjalaan / Juon kaljaa verkkarihousuun. Onko hienoa se?

Perinteiseltä osastolta muistan iäisesti työhuoneen räjäyttäneen väännöksen. Jaoin työhuoneen hyvin söpön, mutta railakkaan työtoverittaren kanssa, joka yllättäen loihe joidenkin tuntemattomien assosiaatioiden kautta laulamaan upealla äänellään Sä kastroit neito kaunoinen / isäsi majassa. Wuh! Tuolilta putoaminen oli hyvin, hyvin lähellä. Eikä tuo väännös ole sittemmin tyköäni poistunut. ... kuin kukka kaunis, suloinen / vihreellä nurmella. Jotta miettikää, miehet, millaisten kukkien lähistöllä uskallatte istuskella.

Enkä nyt ala niistä irstaista lastenrenkutusversioista, joilla aikuiset meidän huushollissamme itseään viihdyttävät. Niistä yleensä pääsee tarvittaessa eroon, eli pystyy laulamaan laulut oikein natiaisille, jottei tule raumoja.