Viluniekka soitti väärin, tanssijatar voitti säärin

Kaameaa, kun alun perin ihanan herkän suloiset nuoruuden lempikappaleet alkavat soida päässä väärin eikä niitä pysty enää kuulemaan oikein. Ehkä teilläkin on tästä kokemusta? Toivon tosin, että olisin yksin tämän vaivan kanssa, koska tämä on kiusallinen ja nolo pulma.

Nuorena pidin joistakin Juiken ja kumppanien musiikeista (etenkin Per Vers runoilijasta, jota kuuntelen vieläkin kakomatta). Omaperäisesti nimetyssä (muistaakseni) Syys-kappaleessa laulettiin rakkaudessa pettyneen teinin mielestä ihanasti:

Sä olet keidas
erämaassa rakkauden
Sä olet eilen, tänään
Sä olet huominen

Aaah tuota haikeutta nuoressa syrämessä. Mutta mitä??? Jossain vaiheessa keidas-sana lipsahti muotoon skeida kaikissa lauluissa ja Juiken lisäksi kuulen nyt esimerkiksi Pelle Miljoonankin hauskan remellyksen Mulla menee lujaa muodossa:

Mä olen räjähtävä skeida
Olen palava keihäs...

Uaah. Eikä siinäkään vielä kakki (anteeksi). Valitettavasti eritelinjalla menee myös samoin nuorena aah aivan älyttömän ihanan Lennon-rauhanlaulun sananväännös, josta en pääse kirveelläkään eroon (kyllä, olen yrittänyt):

All we are saying is give piss a chance

Aarrrggghhhhgngngngngngngn. Jospa vielä yritän sillä kirveellä.

PS. Otsikko on muistaakseni pakinoitsija Ollin sananvääntelyistä vipattu.