20.9.05

Oi niitä aikoja

Kirjoitin juuri blogissani nostalgia-nimisestä taudista eikä ole vaikeaa arvata, mikä kappale on räydyttänyt kuulaparkaani siitä lähtien. Päivi Paunu laulaa äärimmäiselle nostalgiavireelle hienosäädetyllä äänellään:
Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Tuo aika nuoruuden
Tuo aika rakkauden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Tämä on oikea oppikirjaesimerkki nostalgiassa kieriskelystä ja siitä, miten nykyhetki on kovin surkeaa verrattuna idoloituun nuoruuteen. Esmes näin:
Peilistä nyt näen kuvan oman
Ystävät on kaikki poistuneet
Muiston heistä näen kovin soman
lohduttaa voi mua vain kyyneleet
Mutta mitähän päihdealaa tuntevat tahot tuumaisivat tästä riimittelystä, jossa mieleen usein palaavasta majatalosta sanotaan kaihoisasti:
Ei tarvinnut siellä juoda salaa
Asiaani ei auta yhtään se, että myös englanninkielinen alkuperäinen vuorottelee Paunun kanssa enkä osaa siitä kuin tämän pätkän:
Those were the days my friend
We thought they'd never end
We'd sing and dance forever and a day
Tämä ei ole minulle mikään nostalgiakappale edes, ei tule edes pientä kevytnostalgista värähdystä tästä tarrana tarttuvasta laulusta. Toisin kuin vaikkapa Popedan Matkalla Alabamaan -renkutuksesta, mutta siitä toiste, jos kehtaan.

3 Comments:

Anonymous Anonyymi said...

Enklanniksihan se on vielä pahempi. Kertosäe jatkuu:

We'd live the life we choose
We'd fight and never lose
For we were young and sure to have our way.

Alabama-aiheisista lauluista voisi kirjoittaa oman postauksen! Ehdottomasti maininnan arvoinen on mm. "sweet home Alabama - pappapadadaa".

Eikä tarvi taas ihmetellä sitä, ettei työnteosta tule mitään. Lynyrd Skynyrd vain kaikuu päässä. Tämä Pollis on mahtollisesti itsensä pirun keksintöä.

20/9/05 13:02  
Blogger Kaura said...

Kiistän, että mulla olisi sarvia tai häntää, ainakaan kovin näkösällä 0:-)

Lynyrd Skynyrd on aika tehokasta kyllä. Lohduttaa voi sua vain kyyneleet, laulua lainatakseni.

20/9/05 13:38  
Anonymous Anonyymi said...

Englanniksi myös kappaleen loppu on paljon optimistisempi:

Through the door I heard the familiar laughter
I turned around and heard you call my name;
Oh, my friend, we're older but no wiser
'cause in our hearts the dreams are still the same

2/10/05 12:05  

Lähetä kommentti

<< Home