Pollajukebox

Työväen sankarit

2007-05-08T19:19:00.000+03:00

Tänään töissä hivelin hiiriavusteisesti skandinaavisen hunksin paljaita, hyvinmuodostuneita olkapäitä, kun päässäni alkoi varoituksetta soida

Keep you doped with religion and sex and TV,
And you think you're so clever and classless and free,
But you're still fucking peasents as far as I can see,
A working class hero is something to be...

En tiedä oikein kumpaa ajattelin, hunksia vai itseäni. Ehkä molempia. Minä väsään kaupallista tiedotetta turhuuksien turhuuksista kansalle, ja hän pullistelee niissä kovin somasti muskeleitaan. Ostakaa! Lääppikää!

There's room at the top they are telling you still
But first you must learn how to smile as you kill
If you want to be like the folks on the hill
A working class hero is something to be...

Lienemme uriemme huipuilla – joko etenemme ainoaan mahdolliseen suuntaan (alas) tai sitten vaihdamme uria. Tai ehkä keikumme paikoillamme miten kuten, pidämme silmät kiinni ja ajattelemme isänmaata. Tai ehkä hän todella nauttii työstään, ja ehkä minullakin oli vain huono päivä.

They hate you if you're clever and they despise a fool,
Till you're so fucking crazy you can't follow their rules,
A working class hero is something to be...

Eikä raha haise.
(Etenkään kun sitä ei ole paljon ja pitää pyykkipoikaa nenässä.)

* * *

Kun kotiin päin ajellessa ylitin Olkahisten siltaa, YleX:n toimittaja kertoi seuraavaksi tulevan Green Dayn uutta musiikkia. Mielessä muljahti metkasti, kun Billie Joe aloitti:

As soon as you're born they make you feel small...

Aavemaista.

-------

John Lennon: Working Class Hero

In these shoes?

2007-04-11T12:50:00.000+03:00

Ajoin aamulla urheana kohti tuskaa (viron tuntia), kun yhtäkkiä moottoritiellä rekkaa ohittaessani päässäni pyörähti soimaan

I once met a man with a sense of adventure
He was dressed to thrill wherever he went
He said lets make love on a mountain top
Under the stars on a big hard rock

Laulua hyräillessäni päätin, että nyt viimein on aika jättää hellät jäähyväiset ikivanhoille mokkanilkkureilleni ja käydä ostamassa uudet kengät. Niiden pitäisi olla sellaiset asialliset, matalat, nahkaiset ja mukavat.

So I'm sitting at a bar in Guadalajara
In walks a guy with a faraway look in his eyes
He said I've got as powerful horse outside
Climb on the back, I'll take you for a ride
I know a little place, we can get there for the break of day.

Päätin luentotauolla käydä useassa liikkeessä, sovitella hartaasti ja olla järkevä. Kotona on kyllä kantapäänhajoittajapistokkaat ja nilkankatkojanilkkurit, sellaisia en tarvitse, vaan kengät jotka sopivat jokapäiväiseen käyttöön. Joilla jaksaa kiivetä rappusia luennoille ja jotka ovat tukevat autoillessa. Sanoinko jo matalat? Niiden pitäisi ehdottomasti olla matalat!

Then I met an englishman
Oh he said
Won't you walk up and down my spine,
It makes me feel strangely alive.

Kun astuin lopulta ulos kenkäkaupasta, minulla oli liikkeen pussi nihkeissä näpeissäni ja pussissa vanhat, hyvinpalvelleet nilkkurini. Horjahdellessani kadulla takaisin kohti yliopistoa, taisin ihan vahingossa laulaa ääneen:

In these shoes? I don't think so.

Ehkä ensi kerralla sitten ne matalat ja järkevät.
- - -
[Laulu on Kirsty MacCollin In these shoes.]

Löydän sanat kauan sitten kadonneet?

2007-04-06T14:36:00.000+03:00

Tätä on jatkunut jo viikkoja, joten totisesta asiasta on kysymys, eikä alitajunta näytä pelastavan, vaikka olen antanut sen temmeltää kaikessa rauhassa asian parissa.

Muistikuvani ovat niin hatarat, että tätä on vaikea kysyäkään keltään, mutta yritän silti vedota Pollajukeboksin laajaan lukijakuntaan. Siis mikä kappale tämä voisi olla?

Ainekset:
– suomalaista taidepoppia
– julkaistu luultavasti 80-luvulla
– piano (tai vastaava) hallitsee taustaa, jopa antaa tahtia
– laulajalla ehkä tenoriääni, toteavan kuiva ulosanti, yleiskieltä
– laulumelodia hyvin vähäeleinen, enempi rytmistä runonlausuntaa

Näissä voi olla jo virheitä tai ne voivat koskea vain sitä osaa, joka vainoaa päätäni. Jospa yritän päästä ytimeen.

Melko monotoniseen sävyyn toistettuja säkeitä lienee useita. Jonkun, mahdollisesti koko kappaleen, muistelen alkavan jotenkin: "On kevät taas, en voi unohtaa…" (ei mene noin, mutta rytmisesti vastaavasti). Sitten useamman samalla nuotilla vedetyn rivin jälkeen tulee lievästi nouseva "koukku", joka voisi hyvin toistua kussakin säkeessä.

Siinä lauletaan jotain sen tapaista kuin "Ja löydän tyttöni kauan sitten kadonneen".

Sanat voivat olla aivan metsikössä, mutta jos joku saa tästä kiinni, olisi ilo kuulla mikä perkele päässäni on soinut viime viikot omana sovituksena. Paras arvaukseni tähän mennessä on ollut, että sen voisi esittää joko Se tai Yari soolona. Dave Lindholmilla on kyllä ollut samaa tyylisuuntaa, mutta päässä ei soi Isokynä, ellei alitajunta ole löytänyt hänelle coveroijaa.

Eivät osanneet edes paarissa ratkaista pulmaa, vaikka siinä saman ikäluokan väkeä oli.

Perseveraation siedettävä rimpuilu

2007-02-13T23:01:00.000+02:00

Kriisi tiesi sivistää minua (ja muita lukijoitaan) kertomalla, että päässäsoinnin fiinimpi nimi on perseveraatio. En tiedä, kumpi kuvaa tilannetta tukalammin: se että pää soittelee mitä sattuu vai se että perseveraatio keikkuu oman mielensä mukaan. Tomatoes, tomatoes!

Oli miten oli, seuraa raportti tämän päivän vaeltelusta, tai paremminkin harhailusta, kuuppamusiikin ihmemaassa. Toivottavasti näistä vaihtareista on iloa lukijoille, vaikka epätyypillisesti niitä on melko vähän. Olenkin suunnitellut, että jonain päivänä, kun perseveraationi pauhaa täysillä, pidän kynän ja paperia tai vaihtoehtoisesti sanelimen käden ulottuvilla ja raportoin kaiken – ihan kaiken! Juoskaa karkuun, kun vielä voitte!

Menköön tämä kevyestä harjoittelukierroksesta.

* * *

Aamulla, kun ajelin Tampereelle, päässä soi hyvinkin voimallisesti mutta äärimmäisen satunnaisesti:

Oh, when the saints go marching in,
Oh, when the saints go marching in
Lord how I want to be in that number
When the saints go marching in

Lordille tai paremminkin viisaille insinööreille* kiitos vaan kovasti handsfreesta. Vaikka en sellaista käytäkään (älkääkä kavaltako minua tästä virkavallalle), autoilijathan eivät nykyään pidä minään ihmeenä, että kanssaliikkujat aukoilevat tarmokkaasti suitaan autoissaan eivätkä silti sohottele erinäisillä sormilla.

Mistä tuo armoisa laulu sikisi, Luoja yksin tietää! Jos uskoisin Häneen, kysyisin, mutta asiain ollessa niin kuin ovat, tyydyn tietämättömyyteen oikeastaan hämmästyttävän sujuvasti. Tutkimattomat ovat perseveraation(kin) tiet.

Illalla oli tullut ilahduttavaa (kröhöm Oharia kaipaavaa kröhöm) lukijameiliä, jossa kiiteltiin kesäisestä lukijalahjasta. Josta tuli mieleeni eräätkin nenäverenvuodot, josta tuli mieleeni pumpulipalluraiset, josta alkoi päässäni soida CCR:

Oh, when them cotton bolls get rotten
You can't pick very much cotton,
In them old cotton fields back home.

Tässä sentään on jotain logiikkaa, edes. Ja Seeseeärrää kuuntelee mieluusti sekä omasta päästä että varsin soittokoneesta. Paninkin ruokaa laittaessani levyn soimaan ja kuuntelin/ääntelin Cotton Fieldsin ainakin seitsemän kertaa, eli kunnes teini alkoi huutaa melkoisen pahastuneena.

Sen sijaan minulla ei ole aavistustakaan, mistä mieleeni juolahti sen jälkeen, että on saatava Juliet Jonesin Sydämen kokoelmalevy, ja mieluummin heti. Huomiseen joudun odottamaan, mutta sitten:

Helppo elämä...

Arvatkaapa ärsyttääkö, kun en muista kappaleesta tuon enempää! Pää soittaa tasan tuon verran ja

töks

* * *

*) Anteeksi viisaat insinöörit! Minä ihan totta, rinnastuksesta huolimatta, uskon teihin.

Bach yrittää käännyttää minua

2007-02-01T12:03:00.000+02:00

Viime päivinä päässäni on sitkeästi soinut Credo in unum Deum -kohta H-mollimessusta. Puhkean spontaanisti myös laulamaan sitä vähän väliä, mikä on etenkin soitinkohdissa hieman nolottavaa. En ole pitänyt itseäni uskonnollisena ihmisenä, mutta varmaankin vuosien altistus J. S. Bachille ja muulle kuoromusiikille on lopulta tehnyt tehtävänsä. Nuoret, muistakaa tämä, kun aloitatte ihan vain vähän piipahtamalla ilmaisessa kirkkokuorokonsertissa.

Aivo kierroksella

2006-12-30T16:44:00.000+02:00

Nyt se velloo päässä mennen tullen: Sydän kierroksella -sarjan tunnari. Du-aa, du-aa. DU-AA, DU-AA. Oudosti sen läpi myös kuultaa Maaritin biisi "...ei rakkaus kiedo pumpuliin, ei laula iltoja tähtiin, ei vaadi paljon..." ja luonnollisesti sekin avaa oman pikku kanavansa uhrin (c'est moi) päässä.

Enää viikko. 6.1. on viimeinen lähetys. Pollakin siitä sitten alkaa rauhoittua, ja jukepokseri.

Älä koskaan ikinä suutu

2006-12-07T14:32:00.000+02:00

Poika on päässyt parhaaseen kertosäkeiden jankkausikään, 6 v, joten korvamatojen riskin vaara on huipussans, vaikken radiota juuri koskaan kuuntele. Olen ollut jokseenkin samaa ikää silloin, kun isä on kirjannut kesämökin hittiesitykseksi versioni Reiska Taipaleen Monikasta:
"Moonika, Moonika, Mooonika
mikset jo unhoita miinua."
Useita kuukausia pojan repertuaarin bravuureihin ovat kuuluneet Lordin Hard Rock Hallelujah ja Alice Cooperin Poison, mutta kun erehdyimme joitakin viikkoja sitten katsomaan tosi pirteää ohjelmaa Tartu mikkiin!, hän sai tartunnan kappaleesta Pikkuveli.
Voimalaulannan jälkeen päässäni saattaa käynnistyä jo herätessä:
Pysy aina pikkuveljenä
ja lintuna
älä koskaan miehisty
en aikuisia lisää
tähän taloon halua
Kappale oli toki tuttu vanhastaan, mutta sanoja en muista varmaan vieläkään oikein, poika minua tietää joka kerta oikaista.

Edelleen ohjelman lopuksi tullut Egotripin Älä koskaan ikinä oli syötti korvamato-osastolle. Synnyttää voimallisia vastalauseita, kun laulan:
Hei älä koskaan ikinä suutu,
pysy aina sellaisena kun nyt oot

Tätä hajanaista selontekoa pitää täydentää sillä, että syksyllä kovin nauratti, kun jossain iltalehdykässä kerrottiin rippikoululaisten kohottaneen tunnelmaa kirkon hallelujaa-virren toistoissa siten, että he lisäsivät ennen toistosanaa aina "hard rock".
Puhumattakaan siitä, että pojan isää viehätti kovasti sen tv-ohjelman linkissäkin esiintyvä violenttipaitainen nuori nainen, onkohan hän Eeva-Leena Rautio?
Tai siitä, että juontaja Sami Hintsanen oli aikoinaan darts-kaverini, lähdimme joskus yhdessä myös viikkokisoihin Tampereella. Pikkuvipit on jo unohdettu, mutta olin äimällä lyöty, kun hän pulpahti esiin Suomen karaokemestarina ja piipahteli sitten myös Boolin biljardikentillä.
Tai siitä, että samoihin aikoihin Mooonikan kanssa yksi suosikeistani oli kuulemma Rolling Stonesin "Häppö niis to juu", jossa oikeasti näköjään lauletaan:
I could not foresee this thing happening to you

Lapsuudessa musiikkimaku on ilahduttavan teeskentelemätön ja monipuolinen.

Korvamato luikerteli Uutisvuotoon

2006-11-19T12:49:00.000+02:00

Juu tiedoksi vaan, jonsette katsonut eilen illalla Uutisvuotoa, että siellä esitettiin faktaa vai fiktiota -kysymys Cincinnatin korvamatoja koskevasta tutkimuksesta. Peter Nyman kertoi myös tutkimuksissa todetun, että tarttuvimpiin kuuluu "Macarena".
Valitettavasti kysymys osui Tapani "Stefanus Populus" Kansalle, jonka jankutuksesta ja omien piisien esittelystä ei ollut tulla loppua.
Heeee Macarena!

Kata: Gabba Gabba Hey

2006-11-15T16:42:00.000+02:00

Kata lähestyi luottamuksellisesti Pollajukea riipaisevalla sähköpostilla, joten julkaisemme sen nyt lyhentämättömänä tässä:

Arvoisa Pollajukebox Toimikunta,

Tänään aamulla, siinä kellon kymmenen paikkeilla, KLIKKASIN itseni "Ohi Ammuttu" -nimiseen verkkojulkaisuun. Luin ihan kaikessa rauhassa uusinta merkintää.

En ollut kommentointituulella, vaikka kirjoitus minua suuresti miellyttikin. Suljin siis selaimen.

Yritin keskittyä työtehtäviini. Hei hei hei Ohi Ohi Ohi! Hei hei! Kelailen työkasetteja, liikuttelen kuvaa ruudulla Hei hei hei Ohi Ohi Ohi! Hei hei! Klemmarin etsintää Hei hei hei Ohi Ohi Ohi! Hei hei! Tässä vaiheessa ensimmäinen hei hei hei alkoi kuulostaa enemmän englanninkieliseltä hey hey heyltä. Ohi ohi ohi -kohtaan liittyivät taustarummut tyyliin Led Zeppelin "Bonzo's Montreux". Kahvia ja tupakkaa. Keskustelua kollegan kanssa päivän polttavista aiheista. Britney Spearsin avioero. Ohi Ohi! Instumentit lisääntyvät. Kolmas heY heY on jo valmis taustoineen, hammondit soivat kuin viimeistä päivää á la "House of the rising sun".

Sanottakoon, päässäni vimmatulla tavalla pyörivä kipale ei ole edes hyvä! Ei minkään sortin helmi, tästä ei ole tulossa uutta listahittiä, Ohi Ammutun ei siis kannata alkaa haaveilemaan Teosto-tuloista.

Mitä tehdä? RIIVAA!

Ehkä joku musikaalinen ihminen haluaisi sovittaa (+ säveltää) tästä mukaansatempaavan, helpporytmisen kappaleen. Tai sitä voisi jotenkin jouluistaa, ja ottaa käyttöön lapsiperheiden aaton viettoon. Näin saataisiin lapsetkin iloitsemaan musiikista, tietenkin ns."leikin varjolla ja pilke silmäkulmassa"!

Hyvä Polla-Tiimi, auttakaa. Olen alkanut pelätä Ohi Ammuttu blogin -lukemista, jos tämä siis on seuraus! Miten nyt toimitaan? Kannattaako minun jatkaa hoilotusta vai yrittää sammuttaa tämä päässäni jylläävä ääni? Miten se on sammutettavissa? Kuuntelemalla esim. MC Hammerin "Can't touch this" biisiä noin tunti repeatillä?

Ystävällisin päänjyske-terveisin

--KATA--

----
Voin omasta puolestani todeta, että Ohi Ammuttu -verkkojulkaisun lukemisessa todellakin on omat mentaalihygieeniset riskinsä. Toisaalta: voiko muka olla lukematta Ohi Ammuttua? Niinpä niin. Ystäväiset, antakaa lisää vertaistukea KATAlle kommenttiboksissa! Pollariivajaisten karkoitukseen tai edes vaihteluun tietysti me suosittelemme tätä blogia ja ahkeraa kirjoittelua meille! Täällä on joskus seikkaillut myös lauluntekotaitoisia ihmisiä, huhuu.

While my Terry gently Jacks

2006-11-08T09:21:00.000+02:00

Monien hermoja on rassannut herra Terry Jacksin tai jopati Westlifen esittämänä Seasons in the Sun. Jos hyviä puolia haetaan, niin Wikipedian mukaan sen tuotoilla sanoittaja, runoilija Rod McKuen sai taloonsa uuden katon, eikä säveltäjä Jacques Brel varmaan jäänyt osattomaksi hänkään.
Wikipedia edelleen väittää, että Jacksin seuraava single oli toinen Brel-styke If You Go Away (Ne me quitte pas), mutta silloin on unohdettu kokonaan tunteiden ja säätilojen kirjoa laajentamaan pyrkinyt follow-up:
We had sorrow, we had pain
We had seasons in the rain

Kappaleesta on parikin ansiokasta suomennosta, Akin ja Turon isän esitys:
Hellittiin, kellittiin
kävi köpelösti niin
Testamenttini teen
sillä uskon huomiseen

sekä syöpymättömästi mieleenjäävä Arto Sotavallan ite sanoittama versio, josta saisi helposti pienellä viilauksella ajankohtaisen:
Päivät kuin lunta vaan
Loskan toivat tullessaan

Heh, sain kutsun Pollajukeboksiin (kiitos kunniasta!), joten siirsin tämän tänne oikeaan asiayhteyteensä.
Nyt sain linkitkin tänne, eipä se niin vaikeaa ollutkaan, mutta siksi korjaus ja päivitys. Malja Linkin muistolle!

Huopikkaat huopikkaat

2006-11-06T13:04:00.000+02:00

Talvi on ihanien ja pirteiden rallatusten aikaa. Sukset ulos survaistaan, pupujussit käyvät mäenlaskuun, pakkanen paukkuu ja kaikki on punaposkisen rrreipasta. Kalpeaa, vällyihin kääriytyvää punkkufilofofia voi tällainen hieman ahistaa. Tilauksessa olisi nyt vaihtaripiisejä meille, jotka emme kestä enää yhtään kierrosta äidin piilottamia huopikkaita! Apua! Lähettäkää spostia osoitteeseen pollajukebox(ättä)gmail.com, niin voin julkaista hämyisiä kontribuutioitanne. Muitakin korvakärpäsiä voi paketoida sähköpostikuoreen ja lähettää tulemaan yhteiseksi "iloksi"!

Valvottaa

2006-09-28T11:07:00.000+03:00

Valvomo on ilmeisesti ottanut asiakseen työntää maailmaan toinen toisensa jälkeen biisejä, jotka kaikuvat aivoissa, haluaa henkilöparka sitä tai ei. Kun Tästä keesä voi aalkaa lakkoi viimein soimasta päässä, olikin jo seuraavan vuoro. Okei, onhan tässä seuraavassa hitissä vallan hyvä fiilinki ja sanoma ja kaikki, mutta silti, hei jätkät, kaksimiljoonaa neljäsataaneljäkymmentäseitsemän kertaa päivässä

Jos ensimmäinen kaiken ottaa
viimeiselle selkää kääntää
Kaikki omaisuutesi on
jonkun toisen omaisuudesta poiiiis...

* * *

Edit myöhemmin: kyllä huomaa, että ylläoleva on kiireessä lipaston käytävältä polkattu – vai mikä verbi ja missä muodossa on muka lakkoi? Jätän sen tuohon kuitenkin ihan vaan vaikkapa kielitieteellisestä mielenkiinnosta (mistä tuollaiset kumpuavat?) ja ainakin huvituksen vuoksi.

Aina kun

2006-09-23T15:17:00.000+03:00

Eilisestä alkaen, vainolainen. Onneksi tietenkin omilla sanoilla. "Aina kun mä viinaa juon niin muistan sut ja hetken tuon..."

Muuten tää vielä menisi, mutta kun viikonlopun tekemiset on melko rutiiniluonteista ota-katso-valitse-poista -hommelia, niin valiorenkutus pyörii taustalla vähän turhankin tiuhaan. Eli koko ajan. Sttna.

Kompensaatiota, ehkä

2006-02-28T18:29:00.000+02:00

Leena kirjoitti omista dj-painajaisistaan (se sisäinen dj, tiedättehän... ai tiedätte?) ja siitä tuli mieleen oma aamunavaukseni täs milloin lie ollut, äsken. Viime perjantaina? No kuitenkin se päivä kun Helsingissä satoi rämpäleitä, hörsöjä ja mömppejä heti aamusta lähtien, ja kaikki oli tasaisen harmaata.

Se alkoi jo kotona, vainolaisbiisi. Jo ennen kuin avasin säleverhot ja näin livetilanteen. Tietenkin vainolaisbiisi rullasi uudestaan ja uudestaan matkalla bussipysäkille, ja vielä duunipaikalla sisälläkin. Eihän se muuten olisi vainolaisbiisi. Ruotsiksi. AINOA biisi josta osaan kokonaisen säkeistön ruotsiksi, on siis "Jag tror, ja tror på sommaren" ... jag tror jag tror på sol igen, jag pyntar mig i blå kravatt och hälsar dig med blomming hatt (etc. ironiseen loppuun asti tillsvidare ja silleen). Ehkä tuota ei voi enää kutsua vain kompensaatioksi. Kontekstissaan tuo oli varmaan puhtaasti keino selvitä hengissä.

Menkää Kansat ja SIGit takaisin

2006-01-08T11:01:00.000+02:00

Ainailonalla on kiireellistä asiaa! Ei hyvältä näytä edes karaistuneen Polliksen kantatsögälön turtuneeseen aistimeen:

Nyt on pakko lähestyä Pollista sillä silmällä. Niin pahat on musahallusinaatiot olleet tässä lähihetkosilla, että haluan tämän nyt julkiseksi saattohoitaa.

Että voi hatuttakin hatuttaa, kun istuin kaikessa rauhassa kampaajalla ja yllättäen [siinä pesun ja päähieronnan tienoilla] alkoi pollassa jankata [en nyt muista kenen biisi] Ludvig VAN Beethoven soittaa radiossa Ludvig VAN Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa… eikä lähde sitten millään veks, hilsekin rapisi ripeämmin. Vaikka tuoreimmat juorulehdet kannettiin eteen, keskusteltiin aurinkoisesta säästä ja lemmikeistä, niin siellä se vaan tahkoaa ja ei pääse edes tuota kahta riviä pidemmälle. Uuhhuoh.

Mutta ei Beethoven sentään ollut ihan niin paha rangaistus kuin viikolla vuorokauden kesken parhaan työvireen rallattanut Tapani Kansa & Tulkaa tytöt takaisin, olkaa niin kuin ennenkin, sitten taasen muistakaan, mutta kuolen ikävään. Olkaa niin kuin ootte vaan tai vaivun unholaan. Tai jotain. Voihan pekonihakkelus.

t. polla säröllä ainailona

Kukka kaunis, suloinen

2005-12-29T17:37:00.000+02:00

Eikö yhtään joululaulupurkauksia irtoa ihmisiltä tänne Pollajukeen? Ei sitten. Tai no, vielä ehtii, jos ei elo vetele viimeisiään. Itse olen toipunut pahimmasta j-lauluallergiasta. Sen jälkeen, kun aloin lasten iloksi itse laulella joululauluja, niitä kivoimpia, eivät j-laulut ole ahdistaneet. Asiaan saattaa jotenkin liittyä sekin, että vältän kaikkia j-laulujen renkutuspaikkoja kuin ruttoa. (Ja ruttoa, rakas lukijani, välttelen hyvinkin tarkoin.)

Jatkan hiukan edellisestä teemasta, eli pysyvästi pieleen vinksahtaneista kappaleista. Tänään ja eilen päässäni on soinut muuten niin rakkaan ja ihanan Ohi Ammutun lanseeraama hitti gone bad: Fisting by the pool. Minun tuurillani pieni, viaton tyttäreni oppii laulamaan sitä kovalla äänellä kassajonossa.

Göstan kappaleista luulisi, että ne ovat valmiiksi liian viistoja versioitavaksi. Turhaan luulisi. Sen kerran jälkeen, kun ajoimme viiden hengen porukalla pienessä henkilöautossa Joensuuhun tapaamaan erästä tuttua, en ole voinut kuulla puhuttavan Pohjois-Karjalasta ilman vääjäämätöntä musiikkipäräystä: Minä lähden Pohjois-Karjalaan / Juon kaljaa verkkarihousuun. Onko hienoa se?

Perinteiseltä osastolta muistan iäisesti työhuoneen räjäyttäneen väännöksen. Jaoin työhuoneen hyvin söpön, mutta railakkaan työtoverittaren kanssa, joka yllättäen loihe joidenkin tuntemattomien assosiaatioiden kautta laulamaan upealla äänellään Sä kastroit neito kaunoinen / isäsi majassa. Wuh! Tuolilta putoaminen oli hyvin, hyvin lähellä. Eikä tuo väännös ole sittemmin tyköäni poistunut. ... kuin kukka kaunis, suloinen / vihreellä nurmella. Jotta miettikää, miehet, millaisten kukkien lähistöllä uskallatte istuskella.

Enkä nyt ala niistä irstaista lastenrenkutusversioista, joilla aikuiset meidän huushollissamme itseään viihdyttävät. Niistä yleensä pääsee tarvittaessa eroon, eli pystyy laulamaan laulut oikein natiaisille, jottei tule raumoja.

Viluniekka soitti väärin, tanssijatar voitti säärin

2005-12-18T19:22:00.000+02:00

Kaameaa, kun alun perin ihanan herkän suloiset nuoruuden lempikappaleet alkavat soida päässä väärin eikä niitä pysty enää kuulemaan oikein. Ehkä teilläkin on tästä kokemusta? Toivon tosin, että olisin yksin tämän vaivan kanssa, koska tämä on kiusallinen ja nolo pulma.

Nuorena pidin joistakin Juiken ja kumppanien musiikeista (etenkin Per Vers runoilijasta, jota kuuntelen vieläkin kakomatta). Omaperäisesti nimetyssä (muistaakseni) Syys-kappaleessa laulettiin rakkaudessa pettyneen teinin mielestä ihanasti:

Sä olet keidas
erämaassa rakkauden
Sä olet eilen, tänään
Sä olet huominen

Aaah tuota haikeutta nuoressa syrämessä. Mutta mitä??? Jossain vaiheessa keidas-sana lipsahti muotoon skeida kaikissa lauluissa ja Juiken lisäksi kuulen nyt esimerkiksi Pelle Miljoonankin hauskan remellyksen Mulla menee lujaa muodossa:

Mä olen räjähtävä skeida
Olen palava keihäs...

Uaah. Eikä siinäkään vielä kakki (anteeksi). Valitettavasti eritelinjalla menee myös samoin nuorena aah aivan älyttömän ihanan Lennon-rauhanlaulun sananväännös, josta en pääse kirveelläkään eroon (kyllä, olen yrittänyt):

All we are saying is give piss a chance

Aarrrggghhhhgngngngngngngn. Jospa vielä yritän sillä kirveellä.

PS. Otsikko on muistaakseni pakinoitsija Ollin sananvääntelyistä vipattu.

Anymore

2005-12-09T14:40:00.000+02:00

Aamulla, jo ennen kuin sain silmäni auki, päässä soi
I don't want you anymore...
...ja siihen tyssäsi. Enempää ei irronnut ponnistelemallakaan. Sointi oli kuitenkin sen verran voimakas, että pakkohan biisiä oli alkaa metsästää. Siispä Googlen, päässäsointi-ihmisen parhaan ystävän äärelle.

Google tarjosi ensin Whitney Houstonia - hylkäsin mahdottomana. Whitney, tuo kaikkien nälkäkurkien äiti, ei ole soittolistaani sulostuttanut koskaan. Sitä paitsi päässä soi miehen ääni. Ramones tuntui edes kaukaisesti mahdolliselta, niinpä kokoelmaa mylläämään. Ei mitään! ARGH!

Jospa se sittenkin olisi
I don't love you anymore...

Uusi haku ja Chris Isaakin kimppuun, ehkä pätkä on jäänyt päähän jostain radiohitistä. Kun harhailin venäläisillä mp3-hakusivuilla, silmiini osui "Guns 'n' Roses". En tiedä, miten se on mahdollista, sillä kun aloin tutkia sivua tarkemmin (jopa haulla), ei siellä ollut Gunnareista sanaakaan! Olikohan tämä se kuuluisa intuitio?

I don't want you anymore / I don't love you anymore päässä vaihdellen etsin Esikoisen kaaoksesta Gunnareiden kokoelman ja pohdin, mikä kappale se voisi olla. Googletin lisää haulla "'guns n roses' anymore lyrics" ja vot!

Ei ihme, ettei löytynyt. Laulussahan toistetaan kaksikin kertaa painokkaasti anymore, muttei siinä haluamisesta tai rakastamisesta puhuta.

I can't use it anymore...

I can't shoot them anymore...

Valtaisa helpotus, kun sain laulun soimaan ääneen! Samanlainen tunne tulee, kun on eksyksissä ja kiertää ja kiertää ja ihmettelee, että miten tämä periaatteessa tuttu maisema on ihan outo - kunnes yhtäkkiä huomaa lähestyvänsä tienoota oikeasta suunnasta ja palaset loksahtavat kohdalleen.

Kappale on alunperin Bob Dylanin Knockin' On Heaven's Door, jonka hän sävelsi elokuvaan Pat Garrett & Billy the Kid. Olenko biisin kuullut sata ja tuhat kertaa? Kyllä! Miten se voikin noin hukkua mielestä? Käsittämätöntä.

Vekkula Sunukseen

2005-12-08T22:39:00.000+02:00

Kikan kuolinuutisten myötä pollani on saanut kohdata kokonaisen hassujen iskelmien hyökkäyksen. Lähinnä Sukkula Venukseen ja Tartu tiukasti hanuriin sulostuttavat kuulaani eikä paha ole Apinamies-versiokaan. Kappaleista herää erikoisia mielikuvia, koska ne eivät sovinnaisesti ajatellen istu 41-vuotiaan, eli varsin nuoren naisen äkillisen kuoleman tragiikkaan kovin hyvin.

Saattaapa olla, että Kikka istuu pilvenreunalla ja laulelee

Uula on hyvä, buula on syvä
Uulabuula tekee sen (uh uh)

Rakas Veijo Levy-yhtiö

2005-11-27T21:18:00.000+02:00

Kirjoitan sinulle nyt ensimmäistä kertaa. Tänään tiskikonetta täytellessä pärähti soimaan Kolmen suhde seitsemään.

Nimesi, nimesi, nimesi on lämmin.
Jokainen kirjain on pieni liekki.

Apua. Tähän tautiin ei ole lääkettä. Aloin samassa kaivata Kummaa Heppua ja Lopunajan Voideltuja riipaisevalla voimalla, etenkin 80-luvun alun kahta ensimmäistä LP-levyä. Niin, rakas Veijo Levy-yhtiö, etkö voisi surauttaa Ari Närhen ja kumppanien loistavia kappaleita CD-levylle? En voi uskoa olevani ainoa, joka haluaisi kuunnella niitä myös pollajukeboxinsa ulkopuolella.

Jäinen partakoneenterä viiltää haavoja rakkauden lihaan.
En kuule muuta kuin ääniä.
En tunne muuta kuin vihaa.

Veijo, tiedät mitä sinun pitää tehdä.

PS. Sanat tulevat huterasti muistin varasta. Toivottavasti en tee niille vääryyttä.

<3

2005-11-25T21:36:00.000+02:00

Tää toimii.

Pollajuke TOIMII!

Mulla on ollut hevonpersekappale jumissa päässä kaksi päivää ja nyt mä unoh ... Eikun anteeks. Iloitsin liian aikaisin.

"Sydän vaikeroi mutta vaiennan sen ää-nen (diu diu diu diu)" Vain tuo yksi rivi. Tiedän ihan tarkkaan, mistä se on ja varsinkin mistä leffasta se jäi jumittamaan pääkköseeni, mutta perkele, että on hankala tapaus. Yritin päivällä häätää sitä jo Hectoreilla ja muilla takiaisilla, muta tää on vielä liian voimissaan. OON VOIMISSAIN OON VOIMISSAIN DÄÄ DÄÄ DÄÄ DÄÄDÄ KOSKA SYDÄN SANOO NIIN hmmmhmm hmm hm...

Hmm?

Hysssss...

Auringonlasku Waterloossa

2005-11-21T21:19:00.000+02:00

Siitä lähtien, kun isoveli aivopesi minut (LV, aivopesukone 60 asteen kirjopesuohjelmalla), olen ollut mieltynyt Kinksiin. Kun 24-vuotiaana asuin Lontoon lähistöllä ja kuljin vapaapäivinäni junalla Waterloon asemalle isoon kaupunkiin käyskentelemään, soitin pollassani Waterloo Sunsetia. Vaikka kappale on hirmuisen soitettu, se ei ole mennyt mielessäni vielä puhki. Ray Davies tuumasi jossain haastattelussa, ettei hän halua ajatella tuota kappaletta liikaa, koska siitä tulee jotenkin legendaarinen olo. En ihmettele.

As long as I gaze on Waterloo sunset
I am in paradise

Kun tepastelen väsynein jaloin kohti kotijunaa, kuljen Thamesin yli kapeaa kävelysiltaa, läpi korkeiden toimistokolossien. Toisin kuin laulun minä-henkilöllä, nenäni on täynnä suurkaupungin pölyä, pääni väärällään konsertteja, elokuvia, puistoja, kahviloita, pubeja ja jumalaista, kevyttä yksinäisyyttä. Vain kamera alkaa painaa olkapäätä. Terry tapaa Julien, minä olen turvassa omassa olossani.

Vain Warren wainoaa

2005-11-20T13:58:00.000+02:00

Näin unta, että Warren Beatty käveli ikkunamme ohi matkalla viereiseen taloon. Avasin ikkunan ja aloin laulaa kovaan ääneen:

You walked into the party
like you were walking onto a jacht

Warren kääntyi katsomaan, hymyili kiusaantuneena ja heilautti kättään. Minä irvistin.

Koko päivän soi päässä ikiaikainen lempikappaleeni Carly Simonin You're so vain. Kun eilen illalla kanavasurffasin, niin siellähän se oli heppu Nelosen elokuvassa! Joten eipä siinä ollut tehtävissä muuta kuin laulaa kappale loppuun ja ottaa vielä parit toistot.

I had some dreams they were clouds in my coffee
clouds in my coffee and
You're so vain

ja sitten tulee se kohta, joka on minusta vähän epäreilu

You probably think this song is about you
You're so vain
I bet you think this song is about you
don't you, don't you

Sillä onhan se, hänestä juuri! Warrenista. Tai Kris Kristoferssonista. Tai kuka tietää. Ainakin ex-miehe/istäni. Varmaan monen muunkin. Hieno biisi joka tapauksessa, soi se sitten Pollajukeboxissa tai oikeina ääniaaltoina.

Hyppää Hassen siivelle

2005-10-28T17:41:00.000+03:00

Me Polliksen tädit olemme aina ihan pöxyt kuumana, kun nuoret, salskeat asessoorit kirjoittelevat meille. Loistokkaat musiikkitsipaleet saavat pukineemme jo suorastaan liekehtimään! Tällä kertaa säästyttiin palokunnan hälyttämiseltä (snif):

Rakas P. Jukebox,

kirjoitan Sinulle nyt ensimmäistä kertaa koska et aiemminkaan ole vastannut kirjeisiini. Yksi mieluisimpia varhaislapsuuteni muistoja jostain 20. ikävuoden kieppeiltä (plus miinus viis ja rapiat) on matkatoimisto Hassen iki-ihana schlaageri, jota Radio Kity ja muut kapitalistisen hapatuksen airuet toistivat toisenkin tovin lähes lakkaamatta:

Hyppää Hassen
hyppää Hassen
hyppää Hassen siivelle
Hyppää!
Hyppää!

Laittamattomasti sanottu, eikö totta?

rakkain terveisin

kollegioasessori sir Ola

pakko myrkyttää

2005-10-26T22:24:00.000+03:00

Lauluntekijä tuli ja myrkytti meitin. Ainakin itselläni nyt soi... no kohta kuulette (aargh):

myrkytän kaikkia teeveen sisustusohjelmien ystäviä.

karsee musa. karsein.

laaaattapiste kollek-tii-oon

laulettuna jonkun keskinkertaisen oopperatenorin kitusin ja "piste" äännettynä kummallisesti painotettua. jotenkin "piss-te".

ja jokaisen sisustusohjelman aluksi, tauoiksi ja lopuksi, monta kertaa putkeen.

ja. "laattapiste" kuulostaa melko paljon assan vessan pöntöltä.

lauluntekijä

tuutha sie takasii

2005-10-25T11:17:00.000+03:00

Ihana toivon säde paistaa Opilaan viestistä Pollajukeen, mistä kiitos tätien puolesta:

Zaukki kaikki pollixen tädit (?) ja sedät (?!)! Täsä vaihteeksi yx stoori, jolla (kuulostaa toistaiseksi olevan) ihan happy end.

Nimittäin. Tässä taannoin korvien välissä runnoutui edestakaisin "tuuthan sie takasii, tuuthan sie takasii". Tiesin vain, että joku Liikasen Ekin biisi se on, mutten oikein mikä tai miten se alkoi tai loppui. Se ei silti estänyt hävytöntä viisua, lallatus pesiytyi lujasti johonkin aivopoimujen mutkaan.

No, sitten koitti päivä, jolloin telkkarista tuli Syksyn sävel -muistelo-ohjelma. Ja mitäs siellä! Erkki L viikset nenän alla ja karvareuhka kulmakarvain yllä. Ja suusta purkautuu "tuutha sie takasii, tuutha sie vastakii". Ja katso ja kuule! Täten loppui välittömästi minun päästäni se veisu. Ei enää Erkkiä.

Itseasiassa laulukato oli niin tehokas, etten enää tätä kirjoittaessani muistanut miten ne sanat meni (siis sitäkään vähää kuin ennen). Piti käyttää googlea, joka - hellyyttävää kyllä - osasi ehdottaa oikeaa kirjoitusasua (EI tuutha sie takasi VAAN tuutha sie takasii).

Saapa nähdä oliko liiallista kohtalon uhmaamista väittää, että olisin päässyt näin vakavasta piinasta ihan noin niinkuin tuosta vaan.

Mut tosiaan, ihan vaan yx tällanen mesitsi ihan vaan six, et kaikil riittäis zemii!

t. opilas aka Erkki Liikanen (ei se pankkimies) 4eva

There should be a laki

2005-10-24T09:46:00.000+03:00

I should be so lucky
luckyluckylucky

I should be so lucky
luckyluckylucky

I should be so lucky
luckyluckylucky

Kiitti kovasti, /mek. Ja hyvää maanantaita sullekin!

Richard Cheese & Lounge Against the Machine

2005-10-23T21:20:00.000+03:00

Gaah, en ole varma, onko lääke pahempi kuin tauti, mutta ainakin monet minun pollariivajaiseni saavat kyytiä Richard "Dick" Cheesen lounge-käsittelyssä. Varoitus: henkilöpersoonien tiedetään kirjaimellisesti pudonneen tuolilta Cheesen vaikutuksesta. (Kirjaimellisesti kirjaimellisesti.)

F.U.C.K.

2005-10-22T12:25:00.000+03:00

Edselin kontribuutio oli jäänyt pariksi päiväksi postilootaan lojumaan, mistä antenni! Toivottavasti päässäsointi ei ole vielä ajanut hulusmaaniuteen:

Anteeksi kiroilu, mutta minua oikeasti vaivaa Bloodhound Gangin Foxtrot-Uniform-Charlie-Kilo. Siitä ei oikein voi yrittää päästä eroon ääneen hyräilemälläkään...

-edsel

Schlager on pesti hulluuteen

2005-10-17T20:17:00.000+03:00

Huh, Palava Mieli roiskaisi meittiä eksoottisella iskelmäpaketilla. Minä ainakin sain schlaagin ja muutaman lähtemättömän mielikuvatuksen:

6.10. kirjoitin näemmä blogissani, että silloin oli jo VIIKON soinut YUP:n Lauluja Metsästä -alpumi päässä. Erityisesti kuitenkin laulut Ihana Elämä ja Rakkaus On Pesti Hulluuteen. No, tästä entrystä on nyt kulunut pari viikkoa ja ne laulut soivat edelleen päässäni (kaiken muun lisäksi) eli tätä on jatkunut yhteensä jo KOLME viikkoa. En ole uskaltanut kokeilla muuten ihan toimivaa lääkettä (ko. levyn kuuntelua), koska pelkään, että se vain pahentaa tilannetta. Sitä paitsi olen Tietystä Syystä korviani myöten täynnä YUP:n Lauluja Metsästä -alpumia. Ehkä tämä tästä asettuu.

Nyt juuri tällä hetkellä soi päässäni tanskalaisen Kate Hallin tusinahitti God’s Gift, jonka video pyörii jokaisessa mainosblokissa saksalaisella RTL-kanavalla. Minä ja mieheni olemme molemmat niin täynnä ko. laulua, että kanava vaihtuu välittömästi, kun video alkaa pyöriä. Ahdistaa. Videossa tämä Kate-typy on pistetty kahteen rooliin. Toisessa roolissa hän vääntelehtii studiossa hemaisevaan tyyliin (tai siis tämä on oletukseni, minun mielestäni se kiemurteleminen on vain kiusallista) ja toisessa roolissa Katsu ajaa jonkun itserakkaan ja typerän exänsä hienon auton romuksi hylätyssä parkkihallissa. Biisi yrittää vissiin jotenkin rokata, kun siinä on vähän sähkoskittaa (HUI, miten ROKKIA!) ja semmoset tosi rohkeet sanotukset niinku, mis se jätkä niinku toivotetaan johonki niinku niin pitkälle ku pippuri kasvaa. Ja et se Katsu on toooosi kyllästyny sen jätkän itsekehuun ja melkein nukahtaa! LOL, mikä tyyppi.

Olen myöskin huomannut huolestuttavia piirteitä jostain orastavasta keskieurooppalaistumisesta, sellaisesta vääränlaisesta siis. Nimittäin erilaiset kammottavat Schlager-kidutuslaulut soivat toisinaan päässäni. Esimerkiksi DJ Ötzin jotkut hengentuotteet, erityisesti legendaarinen Anton aus Tirol, joka soi jokaisessa Ballermann 6-diskossa vähintään viisitoista kertaa joka ilta. Tätä on soitettu myöskin jokaisessa Tampereen yliopiston saksanopiskelijoiden salakerhon Lederhosenin järjestämässä Oktoberfest- tai Fasching-juhlassa. Huhhuh. Ai mitä muuta tällaista soi päässäni? Esimerkiksi Heinon Die Lustigen Holzhackerbub’n.

Suurimmat painajaiseni tällä hetkellä liittyvätkin Roberto Blancon ja Wildecker Herzbuben -duon kanssa baijerilaisessa hirsitalossa viettämiini bakkanaaleihin. Painajaisessa tulevat esiin myös ruskeat, mokkanahkaiset polvihousut, vihreä hattu, vehnäolut, bratwurst ja hapankaali. Itse olen pukeutunut hekumalliseen Dirndliin ja laulan playbackinä duettoa valkoiseen pukuun pukeutuneen Roberto Blancon kanssa hapankaalilla pehmustetulla lavalla, nahkahousuihin sonnustautuneiden Herzbubenien tanssiessa villiä tanssia vihreitä hattujaan heilutellen ympärillämme voimakkaasti hikoillen, jonka jälkeen viihdytämme toisiamme bratwursteilla.

Tiesittekö muuten, että KAIKKI Schlager-konsertit, ohjelmat sun muut sellaiset ovat playbackinä? Siis kukaan ei laula tai soita livenä. Hillitöntä, eikö? Hirveintä ehkä kuitenkin on se, että Schlager-maailmassa pyörii ihan tolkuttomat määrät rahaa ja kaikki itsensä jotenkin jonkinlaiseksi tähdeksi nostaneet tienaavat melkoisia summia.

Terveisin,
palava mieli

Mato kauhimus

2005-10-16T21:29:00.000+03:00

Mystinen kommentoija p:la tulee kaapista ja täräyttää heti Elisalla otsikkoon:

Kauhea mainosmato vainoaa minua. Elisan haalarijampat seikkailevat nyt musikaalitunnelmissa, ja joka kerta kun sanon minkä tahansa lauseen jossa on sana "että", tekee mieleni alkaa joikumaan että, SATAA ETUJA KUIN VET-TÄ....... (elisan palvelut, tico-tico-poco-poco, jne) Ampukaa äkkiä, jalkaan edes että tämä kauhu loppuisi.

Toivoo Paula, kommenttiloorisssa usein nimimerkillä "p:la" esiintyvä eminenssi.

Peppuja ja ääkkösiä

2005-10-13T21:55:00.000+03:00

Haastan kaikki mukaan kertomaan päässäsoivista euroviisuista! Panen oman pääni saman tien pölkylle (kas siinäpä oiva tapa poistaa kiusalliset viisut korviensa välistä), siis kuvaannollisesti.

Juttelin tänään Ohi Ammutun kanssa pepuista (OA: sano, saanko kertoa koko jutun - aha saan). OA tapasi sanoa erään exän kanssa hengatessaan, että he olivat kuin peppu ja peppu. Saman tien pärähti soimaan ehkä tyylikkäin suomalainen euroviisu ikinä: Fredin veluuriasuinen Pylly vasten pyllyä (pum pum). (Siinä sitä jotakin oooooon, oijoijoijoi. Tjsp.) Samaan hintaan saan sekä vision että kuulokuvan esityksestä. Vuh!

Jostain käsittämättömästä syystä myös Suomen eniten äitä ja öitä sisältänyt euroviisukin vierailee säännöllisesti jukeboxini pyöritettävänä. Sonja Lumme esitti (1985?) hillittömän ääkköskarnevaalin Eläköön elämä ja epäilemättä sanoitus hiveli kansainvälisen yleisön korvia valtaisalla teräsharjalla:

Eläköön elämä ja yö!
Eläköön tumma taivas ja tähtien vyö.
Toivo kanssani ettei tähti tähteä lyö.

Tästä tulee edelleen mieleeni blogin aiheen ohi Pikon ja Fantasion Zorbul-hahmo, jonka miehet puhuivat nurin perin ja huusivat Lubroz nöökäle! Nöökäle, hih hih. Öy aj ämäle nöökäle! (Okei, menenpä tästä nukkumaan.)

Mmm Mmm Mmm Mmm

2005-10-09T22:58:00.000+03:00

Käkkijä on meidän popidoli! Ainakin mun! Täältä pesee:

Olen Idolsin alusta asti odottanut, milloin joku keksii luikauttaa päässäni loputtomasti pyörivän mörinän. Jos joku oli hoksannut ottaa Teenage Mutant Ninja Turtles -sarjan tunnarinkin kassarakseen matkalla tähtiin, miksei sitten tätä? Minä ainkin tunne itseni aivan idoliksi, kun laulan:

Once there was this girl who
Wouldn't go and change with the girls in the change room
But when they finally made her
They saw birthmarks all over her body
She couldn't quite explain it
They'd always just been there

Mmm Mmm Mmm Mmm
Mmm Mmm Mmm Mmm

Eli kyseessähän on maan mainion Crash Test Dummiesin hymni Mmm Mmm Mmm Mmm. Tarttuiko?

Ps. Olenko minä ainoa, jonka mielestä C.T.D:n lauluri Brad muistuttaa aivan Mike Myersiä?

Käkkijä

Lauluntekijän soittolista

2005-10-08T14:41:00.000+03:00

Olen miettinyt, millaista soitantaa musiikin ammattilaisilla on korvien välimaastossa. Ehkä musiikkisensitiivisyyden takia rasittavampaa, ehkä runsaan lauluvarannon takia monipuolisempaa? Ei tarvitse enää arvuutella, sillä

lauluntekijä ottaa osaa pollajukeboxiin.

kaikista kauheinta mitä tiedän, on se, kun päässä alkaa soida "tuli kirkkoon mies ja lapsi".

nyt tätä kammotusta on saanut kuulla samuli edelmanin tulkitsemana radiosta liian kanssa, kun rippikoululauluista on julkaistu levy, tunnettujen artistien esittäminä. vaikkakaan samulin tulkinta ei ole sieltä ällöimmästä päästä. ja nyt se sitten soi ja se soi.

ja kaikkein hirvittävin hetki on se, kun päässäni soi kohta "hän nostaa pienet kasvot ja huuli värähtää" ja liikutun tuosta banaalista säkeestä kyyneliin saakka, vaikkapa autoa ajaessani. ush!

toinen uskomaton pollasoittolistani aarre on "suutarin emännän kehtolaulu", tämä piupali-paupali.

varsinkin kun en muista sen sanoja, ja päässäni soi jotain kummalllista sotkua, jossa säkeenpuolikkaat sekoilevat kummallisiksi ydistelmiksi tyyliin: "suutari on mennyt koko viikoksi kenkiänne hakemahan" tai "hyvästi hyvästi hyvästi hyvästi kun en mä tunne teitä".

kolmas: "honkain keskellä mökkini seisoo / suomeni soreassa salossa / HOI LAARI-LAARI LAA, HOI LAARI-LAARI LAA / suomeni soreassa salossa". Varsinkin tuo laari-laari.

AARRGGHH! Kun tämä alkaa, voisin leikata pääni irti ruumiistani, ettei tarttisi kuunnella. mutta kun korvat ovat kiinni päässä ja aivot myös.

Pikkuveli

2005-10-07T20:35:00.000+03:00

JohNannan kugelissa soi...

ah niin ihanan Noitalinna huraan Pikkuveli-biisi, jonka PMMP on nyttemmin ottanut käyttöönsä. Biisin kohta miesten vessassa undulaatit tapaavat turpiinsa saada soi päässäni aina, kun olen kyseisen piisin radiosta kuullut.

Pikkutyttönä tykkäsin kappaleesta, nyt isompana en enää niinkään ja syynä siinä lähinnä ovat nuo undulaatit, joita lyödään turpaan miestenvessassa! En muuten ole ihan sataprosenttinen meneekö kyseinen kohta sanatarkalleen noin... :-O Sinne päin kuitenkin.

JohNanna :o)

Ikuisesti nuori leffastara

2005-10-06T14:23:00.000+03:00

Auringonkukka soittelee pollassa Trollia. Toista Aurarin postauksessa mainittua laulu- ja soitinyhtyettä en kehtaa mainita vielä, ettei se tartu:

Päivänä menneenä lukiessani iltapäivälehdestä juttua ikuisesti nuoresta leffastarasta, vaihtui välillä liiankin innokkaaseen soittimeeni tämä biisi:

He's a blue jean boy
He's the real McCoy
But the best for sure
He's the boy next door
Saw him passing by
He looked up said hi
Today I've seen Jimmy Dean
Oh oh oh Jimmy Dean
- Troll -

Siihen onko tämä huonompi vai parempi vaihtoehto, kuin edellisenä soittovuorossa ollut Raptorin Oi Beibi, olen soivan pollan kantajana jäävi sanomaan mitään.

- auringonkukka

Mä näitä polkuja tallaan...

2005-10-02T23:39:00.000+03:00

Toimittajalta on tullut postilaatikkoomme myös toinen hyvä pollajuttu! Huomatkaa, että vielä joku osaa kirjoittaa votka oikein (kannattaa huomata muutkin asiat):

Kuten muutama tunti sitten huomasin, oli ilma iltasella metsässä kostea ja suorastaan hiostava, eli olin sittenkin pukenut liikaa ylleni, eli trekkarit, farkut, villapaidan ja kansitakin. Pimeässä metsässä rauhoituin vihdoin sopivaan vauhtiin ja päästin viileää takin kauluksesta sisään.

Merellä oli runsaasti sumua, eikä lähisaarten takana näkynyt kuin sakeaa usvaa, mutta laivan koneen tasainen ääni jyski jossain ulapalla ja jokin pienempi vene oli tulossa jostakin kaukaa, minkä saattoi aavistaa moottorin äänen asteittaisesta voimistumisesta. Jäin siihen rantaviivaan pitkäksi aikaa, enkä oikeastaan katsellut merelle, vaan jotakin sisäistä, vähän hämärää kuvaa tai aavistusta. Rannalle oli ajettu pakettiauto, lähes vesirajaan pystytetyn keskisuuren telttakatoksen viereen. Miehet purkivat telttaa pimeässä ja autoradio pauhasi mattia ja teppoa luonnon hiljaisuuteen, kuin pilkaten hetkeäni aavan äärellä.

Tässä lähellä, eräänlaisessa lomakylässä oli viikonvaihteessa pidetty Lada-merkkisten autojen kokoontumisajot, mutta en käynyt moista tapausta katsomassa, vaan aikani kului toisaalla, toisena ja kerrassaan ulkopuolisena, semminkin kun en juuri polttomoottoritapahtumista välitä. Tietysti, jos kemuissa olisi saanut venäläistä votkaa, olisin saattanut vähän innostua ihmettelemään ja kyselemään.

Miten siinä sitten jotenkin vähän niin kuin vahingossa taas nämä presidentinvaalikampanjat mieleen ja tämä arvokas takku, jolla viikonvaihteessa sohaistiin maito-mattia. Takku Arvokkaan riveihin ja niveliin, joopa joo, kyllä maalaisliitto on rautaa, pääsispä joskus tupajuhliin koittamaan pystyisikö sitä tämmöisellä juontajan supliikilla puhumaan ne vähäksi aikaa pyörryksiin. Puimakoneista ja lypsykoneista muutaman rivin, kanoista, sioista ja lehmistä seuraavat ja lopuksi alkiolaisuuden iloinen taakka puoluesihteerin harteille. ja karpela.

mä näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti
jos sä rakkahin seisot mun vierelläin
näiltä poluilta löytyy se viimeinen rasti
jonka yhdessä kuljemme ystäväin

pthyi hitto!

Horsma

2005-10-02T23:34:00.000+03:00

Toimittaja ei ole ainoa, joka kuulee horsmanpoimintaa pollajukeboxissaan, mutta ensimmäinen, joka kertoo siitä suoraan meille:

Saat multa horsman
se rentun ruusu on
sen poimin tuolta
maantien ojasta...

Sunnuntai aukeaa kaikessa epärealistisuudessaan ympärilläni. Taksikuski ei puhu mitään, mutta saan haettua auton kaupungilta ja savukkeita. Hyi, sentään kuinka kaunis päivä onkaan ja ajatus jossakin maan kolossa, melkein synkkä.

Jos en asuisi näin etelässä, olisi jo tähän aikaan vuodesta varmaankin kylmä, tai sitten keittiön lämpömittari on mennyt sekaisin. Elohopea nousee iltapäivällä vähän yli parinkymmenen asteen ja koira maata lotkottaa pihamaan varjossa vähän kuumissaan.

Kissa pyörii jaloissani, pyrin kuluttamaan aikaa pihakeinussa, mietintämyssyssä, mutta juuri nyt tuntuu niin oudolta, että voisin oikeastaan ottaa päikkärit, paitsi en voi sillä huomenaamun ylösnousu on niin aikaisin, että on parempi olla nukkumatta nyt ja tarkastella vihreää pihamaan auringossa.

Elämää eteläisen Suomen kalseissa luolissa. Karaokepaikoissa pyörii runsaasti laulutaidottomia, jotka antavat Antti Hammarbergin kappaleille viekkaan soinnin: "saat multa horsman…". Olut laseissa on sameaa ja väljähtynyttä enkä oikeastaan tiedä, mitä helvetin tekoa minulla on täällä, paitsi että en oikeastaan voi olla muuallakaan. Mutta tuo kuva oli eilispäivää ja nyt kuin jonkinlainen pimeän karaookkiluolan pelmahdus silmille ja mätää aivoille.

Muistan, että kun olin eräs kesä myymässä bensaa venejakeluasemalla, tuli siihen tankkaamaan paatillinen aika rumia miehiä aika juovuksissa ja viedessäni tankkausletkun veneeseen huomasin, että veneen pohjalla makaa pannumyssypäinen Antti Hammarberg lähes sammuksissa.

Hän sammuu, eikä muista surujaan.
Hän sammuu, hän on melkein taivaassa.

Kansantaitelija J. Leskisen esikoislevy taisi nähdä päivänvalon noihin samoihin aikoihin. Mielenkiintoinen tutkielma.

Kaste Matosen päästä kajahtaa

2005-09-28T20:48:00.000+03:00

Matonen hyvän hyvyyttään inspiroitui kontribuoimaan Pollikseemme:

Minua julmasti ja pelottavasti uhkailtiin ja kiristettiin tarinaa pääni sisällä soivasta musiikista.

Joten tässä on.

Tunnustan. Tykkään katsoa telkkarista hirveitä ja huonoja tosi-TV-sarjoja. En tunne enää myötähäpeää, vaan nöyryytys ja hassut ihmiset, jotka itseään julkisesti nolaavat, huvittavat minua.

Paras kaikista näistä sarjoista on tietenkin Idols ja sen ilkeät tuomarit. Liimaudun sohvalle perjantaisin ja sunnuntaisin ja hihitän ihmisille, jotka luulevat osaavansa laulaa.

Sitten se alkaa. Juuri sillä monotonisella ja ankealla nuotilla, jolla ne kaikki sen jollottavat. Yritän vastustaa. Ja ei, seuraavakin yrittäja ja wannabe-idoli on valinnut saman kappaleen. En pysty lopettamaan päässäni kumisevaa ääntä ja minun on pakko kajauttaa se itsekin ilmoille:

Osaaan sanooo kymmenellä kielellä kiiitos, osaan hyyväää uuutta vuotta tooivottaaa...

Ihan kuin vanha rikkinäinen kasettimankka, jossa nauha venyy ja ujeltaa. Eikä se lähde päästä koko loppuiltana.

Ruskea tyttö sormuksessa

2005-09-25T13:42:00.000+03:00

Vaihtelunhaluisena ihmisenä en jaksa renkuttaa yhtä ja samaa kappaletta loputtomiin. Jos yksi ja sama väkisin vaan pyörii jaksamisistani piittaamatta, teen siitä erilaisia versioita. Boney M on tietysti soinut soimistaan jo lapsuudesta lähtien, joten siitä on tullut aika paljon muunnelmaa. Esimerkiksi Brown Girl in the Ring on

Ruskea tyttö sormuksessa tai
Muhkea kalja baarissa-ssa tai
Valtava särky puppelipäässä tai
Turskea vauva auringossa jne.

Lal la lal lal la. Yleisön pyynnöstä jätän loput sanoitusmuunnelmat tällä kertaa läppärinväliin.

Hard to Handle

2005-09-24T10:25:00.000+03:00

Toimittaja tarjoilee lauantain kappaleen. Viikonloppuviilingeissä tarjoamme vain inauksen verran tarinaa ja moikauksen verran itse kappaletta! Täältä tulee:

Otis Redding soi päässä - jatkuvasti:

Hard to handle

Baby here I am and I'm a man upon the scene
I can give you what you want,

but you got to come home with me
I got a whole lot of good ole loving and I got some in store
When I get through throwin' it on to you
got to come back for more

Boys and things will come by the dozen
Ain't nothin' but drug store love
Pretty little thing let me light your candle
Cause mama I'm sure hard to handle, now yes I am.

Action speaks louder than words and I'm a man with great experience
I know you got another man,
but I can love you better than him
Take my hand,
don't be afraid I'm gonna prove every word I say
I'm advertising love for free so won't you place your ad with me?

Boys and things will come by the dozen
Ain't nothin' but drug store love
Pretty little thing let me light your candle
Cause mama I'm sure hard to handle, now yes I am.

Give it to me baby, I got to have it, some of your love
It's all I need, early in the morning, late in the evening.

Nostalgia vol. 2

2005-09-20T18:43:00.000+03:00

Minulla alkoi tietenkin ja tottakai villinä (ja taukoamatta) Kauran Nostalgiamietteiden jälkeen soimaan pollajukessani Hectorin Nostalgia-piisi.

Tiedättehän tän:

Mä ajassa oudosti liidän
tää untako on, vaiko ei
ja paikasta paikkaan näin kiidän
ja varjoni tunne mua ei
oli mäntyjen tuoksu ja juhannusyö
ja äitinii lempeä niin
oli suolainen ilma ja tähtien vyö
ne hetkessä pois pyyhittiin..

Muita havaintoja: kiitos yhden telkkumainoksen (puhelinluettelomainos), päässäni on soinut David Bowien Changes, jota en edes juuri osaa.
Kiitos erään blogimerkinnän täällä, päässäni on soinut Lynyrd Skynyrdin Sweet home Alabama . Mutta kaikista hirveintä on, että aina astuessani keittiööni, alkaa päässäni soimaan Popedan Matkalla Alabamaan (kiitos erään Kauran) . Ja koska senkään sanat ei ole ihan hallinnassa, niin minähän olen milloin mikäkin mestarileipuri, mestaritiskaaja, mestarisählääjä. Perhana.

Leevien Pohjois-Karjala on myös kuulunut pollajuken kokoelmiin tiiviisti.

We Are the Borg

2005-09-20T14:13:00.000+03:00

Aikoinaan Michael Jacksonin ja Lionel Richien hyväntekeväisyyskappale We Are the World saattoi jäädä kitkuttamaan kiusallisesti päähän epämääräisiksi ajoiksi. Sittemmin Star Trekin avulla pääsin siitä eroon keksimällä version We Are the Borg (resistance is futile).

Paljastin tämän nolottavan asiain tilan Janin turvallisessa kommenttilodjussa, mutta Janipa räväytti vastineeksi kokonaisen sanoituksen! Joku on nysvännyt hienot sanat koko kappaleeseen! Aiheellinen varoitus löytyy tuoltakin sivulta:

Warning: Chorus can get stuck in head.

Mieluummin borgit kuin alkuperäiset sanat. Minun pollassani siis.

Oi niitä aikoja

2005-09-20T11:44:00.000+03:00

Kirjoitin juuri blogissani nostalgia-nimisestä taudista eikä ole vaikeaa arvata, mikä kappale on räydyttänyt kuulaparkaani siitä lähtien. Päivi Paunu laulaa äärimmäiselle nostalgiavireelle hienosäädetyllä äänellään:

Oi niitä aikoja, oi niitä aikoja
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.
Tuo aika nuoruuden
Tuo aika rakkauden
Ne tahtoisin niin elää uudelleen.

Tämä on oikea oppikirjaesimerkki nostalgiassa kieriskelystä ja siitä, miten nykyhetki on kovin surkeaa verrattuna idoloituun nuoruuteen. Esmes näin:

Peilistä nyt näen kuvan oman
Ystävät on kaikki poistuneet
Muiston heistä näen kovin soman
lohduttaa voi mua vain kyyneleet

Mutta mitähän päihdealaa tuntevat tahot tuumaisivat tästä riimittelystä, jossa mieleen usein palaavasta majatalosta sanotaan kaihoisasti:

Ei tarvinnut siellä juoda salaa

Asiaani ei auta yhtään se, että myös englanninkielinen alkuperäinen vuorottelee Paunun kanssa enkä osaa siitä kuin tämän pätkän:

Those were the days my friend
We thought they'd never end
We'd sing and dance forever and a day

Tämä ei ole minulle mikään nostalgiakappale edes, ei tule edes pientä kevytnostalgista värähdystä tästä tarrana tarttuvasta laulusta. Toisin kuin vaikkapa Popedan Matkalla Alabamaan -renkutuksesta, mutta siitä toiste, jos kehtaan.

First Cut

2005-09-17T22:51:00.000+03:00

Koliitin vainolaiskappale lähettää kylmiä väreitä toimituksen selkäpiitä pitkin:

Minulla(kin) on eräs tietyissä tilanteissa vainoava biisi, tai oikeastaan kertosäkeenpätkä.

Milloin ikinä joudun terveydenhuoltohenkilökunnan käsittelemäksi, oli sitten kyseessä verikoe tai jokin suurempi invasiivinen toimenpide, Sheryl Crow aloittaa:

The first cut is the deepest, baby I know
The first cut is the deepest

Jeah. Toimenpidekammoiselle tuo ei ole lainkaan rohkaisevaa.

koliitti

vaan on HAUUUUUUSKA sentään

2005-09-16T13:19:00.000+03:00

Hyvä PollaJuke

En ole tänään laulanut vielä kahtasataakaan kertaa

Taatto läksi läksi innoissaan
joulukuusen, kuusen hankintaan
... vaan on HAUUUUSKA SENTÄÄN!

ja ihkupihku aavistuksenomaisesti musta alkaa tuntua, että kerään ympäristöstä poikkeukselliset määrät tunteita tänään.

Minne voin valittaa?

Per*o Kai Kelle

Rakas Perso, en valitettavasti ehdi juuri nyt vastata, koska minun täytyy mennä tuonne moukaroimaan kalloani joulukinkulla. T. PollaJuke.

Polla soi taas

2005-09-16T09:36:00.000+03:00

Tosikon sisäisen soittolistan koston paluu... (Tätä on pelätty, toim. huom.)

Jostain syystä koko viikon ovat soineet lapsuuden ja nuoruuden mainosjinglet. Yksi ei koskaan riitä, ne riivatut manaavat toisiaan esiin pollan uumenista! Enkä tiedä yhtään, menivätkö sanat silloin oikeasti näin.

Kok-kok-Kokki-broileri, uuniin vaan taikka kattilaan!

Olen tomaatti, olen Ilona, olen Pauligin ketsuppi!

(Jatkuuko se? Miten se jatkuu? Onko sen tietäminen parempi vaihtoehto kuin kuulla tuota samaa riviä päässään yhä uudelleen?)

Stu-stu-stu-studio, studio, studioline, L'Oreal! Runsautta, myös kiharaa, kampaus kuin veistos!

Fii, ilo uudesta tuoksusta!

(Jukeboksillani on yhtä huono huumorintaju kuin mullakin; tää rämähti soimaan, kun ratikassa haisi pissa.)

T-kaupassa tee kauppasi, on siellä reilu meininki!

Tää on vain elämää, vihdoinkin voi hengähtää - ja mennä Marketan kautta kotiin.

No niin, kärsikääpä tästä.

Ramirent!

2005-09-15T14:29:00.000+03:00

Tässä ehkä lisää ainesta Pollajukeboxiin. Kyllä vain! Oivaa ainesta, johon on kiusallisen helppoa eläytyä, vaikka itse olenkin sattumoisin välttynyt juuri tältä piisi-ihanuudelta!

Tämä oikeasti tapahtui tässä eräänä iltana.

Ehdotin Miehelle jotain rakentamiseen liittyvää asiaa ja sen yhteydessä käytettävää niksiä. Mies pyöritteli hieman silmiään ja vastasi, että jos haluat xxx:n me kyllä vuokraamme sen Ramirentistä, emmekä käytä mitään kikka kolmosta. Reaktioni oli salamannopea. Aloin hoilottaa täyttä kurkkua:

Rami-rami-rami-rami-ramirent raksojen ammattilainen,
Rami-rami-rami-rami-ramirent reilu ja suomalainen....

Ja muistin oitis ne kaikki aamut kun ajoin moottoritietä silmät ristissä kohti Helsinkiä ja juuri tuo mainos tuli autoradiosta takuuvarmasti, joka kerta, aina ja jäi soimaan päässä koko loppupäiväksi.

Omituinen teenkeittäjä

Herkun Volga-hätä

2005-09-15T11:28:00.000+03:00

Tehkää jotain! Nyt on apu tarpeen:

Heppu kertoi aamulla unestaan, jossa istuimme junassa jossain Venäjällä. Ikkunasta näkyi joki ja heppu oli intoutunut laulamaan Volgaa. "Volga, Volga, rakkaus tai kuolema..." (vai miten se menee?). Joku lähellä istuva vanha mies oli informoinut, ettei kyseessä ollut Volga.

Tästä kertomuksesta lähtien minua on piinannut mielessä pauhaava Volga, Volga...

Auttakaa!

Herkku

Hohottavat kukkaset

2005-09-14T19:48:00.000+03:00

Kati A-V (ei vielä linkkiä) kirjoittaa itsellenikin tutusta riivaajakappaleesta ja -kohdasta näin:

Silloin tällöin pulpahtaa mieleen - yleensä ihan ilman varoitusta ja omituisissa yhteyksissä - pätkä biisistä Elämän valttikortit.

SE riivaava kohta menee näin:

Hautas löysin, mut kukkaset nauraneet ei...

Eipä ole ihme se.

Ehkä sinäkin olet miettinyt, että mitäpä jos kukkaset olisivat nauraneet räkäisesti. Olisiko hienoa?

Must on tulluuuuu, vaikka miten hullu

2005-09-14T08:45:00.000+03:00

Yksi päänsisäisen jukepoksini karmaisempia erityispiirteitä on laulun sanojen muuttaminen tilanteeseen sopivaksi. Mikäs siinä, jos ne pysyisivätkin pollan sisässä, mutta kun ne karkaa välillä julkisuuteenkin.

Eräs vakkaripollapiisini on Eppu Normaalin piisi Urheiluhullu.

Tämä ko. piisi vainoaa minua. Muutama vuosi sitten julkaistiin parikin opusta, johon oli listattu väärin kuultuja laulunsanoja. Urheiluhullu oli hyvin edustettuna, ja tietenkin minun rappiolliseen pollaani jäi ne kaikista hirveimmät väärinkuulemat, kuten "oli tapanani nuoleskella pillu-sofiaa aamunkoittoon". Oikea muotohan on "oli tapanani lueskella filosofiaa aamunkoittoon".

Ei ole kovin mukavaa yllättää itseään paljastamassa totuutta Sofian kanssa vietetystä yöstä vaikka työpaikan kahvipöydässä.

Mutta Urheiluhullun eniten pollaa raastava piirre on kuitenkin sen urheiluhullun muuttaminen tilanteeseen sopivaksi. Minusta on vuosien aikana tullut mm.

siivoushulluuuuuuuuuu (ylläri?)
sorvailuhullu
irkkailuhullu
nukkumahullu
juoppohullu
raivohullu
telkkarihullu
juhlamokkahullu

Ylipäätään minusta voi sekunnissa hehkeytyä mikä tahansa hullu, aina samalla Eppu Normaalin sävelellä. Se ei ole kivaa se. Se on ihan hullua.

Must on siis tullut urheiluhulluhullu. Auttakaa.

Olemme robotteja

2005-09-13T17:20:00.000+03:00

Kuten on käynyt ilmi, päässä soivat kappaleet pyrkivät tarttumaan ihmisestä toiseen. Ne monistavat itseään aivoissamme ja pöräyttävät korruptoituneet kopionsa suustamme ulos. Usein kopiot tartuttavat viattomia läsnäolijoita ja pahimmillaan kaikki ryhmän ihmiset saattavat kuunnella kuupassaan samaa piisiä. Tilanne ei välttämättä pääse helpottumaan, koska jokainen infektoitunut saattaa äityä hallitsemattomaan laulantaan ja aiheuttaa uudelleentartunnan. Lopulta kaikki kuolevat.

(Okei, ehkä eivät kuole kappaletartunnan uhreina. Kyllä se kumminkin niin on, että me kaikki lopulta kuolemme, vaikka se ei liity juuri tähän asiaan.)

Joskus olosuhteissa on tekijöitä, jotka estävät kappaleen tarttumisen, vaikka kopio on jo matkalla suusta ulos. Saattaa olla, että nauru suojelee jonkin verran tartunnalta.

Taisin olla yhdentoista vuoden kypsässä iässä, kun siskoni toi brittiläisen poikaystävänsä kotiin visiitille. Englannintaitoni oli melko onnetonta tankeroa tuolloin, joten en pystynyt juuri keskustelemaan poitsun kanssa. Ainoa mieleeni jäänyt varsinainen kontakti liittyikin erääseen kappaleeseen, joka soi juuri sinä kauniina aamuna päässäni, kun päätin laskeutua portaita ylläni suunnattomat villasukat, virttynyt yöpaita ja pitkässä tukassani muhkea takku.

Kävelin äärimmäisen kuuliuden vallitessa rappuja alas robottityyliin ja hoilasin keuhkojen täydeltä VII AA TÖ ROBOTS DIU DIU DIU DI DI. Väliin tuikkasin muutamat robottiäänet. Puolivälissä portaita tuli vastaan ällistynyt britti, joka kohta näytti niin tukalalta, että päätin poistua nopeasti paikalta ja jättää hänet rauhassa hohottamaan suomalaiselle eksotiikalle. Luultavasti Kraftwerk ei ole koskaan kuulostanut samalta hänen korvissaan tapauksen jälkeen.

Jään tämän rakkaan muistoni seurassa odottamaan lisää tilityksiä osoitteeseen pollajukebox ät gmail piste com! Käsittelemättä on vielä vaikka kuinka paljon kamaa, pelkästään Finnhitseistä ja mainostunnareista tulisi kokonaisia blogiskenejä!

Kukkis ei ota enää pilsneriä Päivin seurassa

2005-09-09T09:23:00.000+03:00

Emme Kukkiksen kanssa varmasti ole ainoita, joiden pollasoittolistalla vierailee Leevi varsin tiuhaan. Tässä Kukkiksen tiukka Leevi-paketti:

Leevi And The Leavings on niin ehtymätön pollajukeboksin aihe, että on ihme, ettei sitä ole vielä käsitelty.

Ylämäki, alamäki,
ylämäki, alamäki,
lupaan sinulle sen,
että pilsneriä en ota enää ikinä!

Tästä se tuli mieleeni (kiitos vaan, Kaura!). Tätä on kiva laulaa, kun on lähdössä baariin, koska harvoinhan sitä tulee pilsneriä juotua. Haittapuolena on kuitenkin se, että biisi ei lähde mielestä koko illan aikana. Yhtäkkiä huomaa hyräilevänsä taas kuin raikulipoika.

Ylipäätään Leevin biisit ovat sellaisia, no miten sen kauniisti sanoisi, kovin tarttuvaisia. Kai se on vähän sama kuin kipeän hampaan tökkiminen - välillä niitä on pakko muistella, vaikka tietääkin, ettei niistä sitten pääse eroon. Poika nimeltä Päivi on ehdoton suosikkini, mutta onneksi sitä ei enää kovin usein kuule, koska sitä ei voi hyräillä. Jos se alkaa soida minun päässäni, jossain vaiheessa suustani jyrähtää pavarottimaisen intohimoisesti:

Olin poika nimeltä Päivi,
enkä tiennyt oonko Romeo vai Julia ...

Erityisen vaarallista tämä on siksi, että aina on lähistöllä joku Päivi, jonka kanssa menee välit poikki. Miksiköhän kukaan Päivi-niminen ei tykkää tästä biisistä? Myös Marja-Leenat suhtautuvat kumman happamasti Liivingseihin.

Oma lukunsa ovat biisit, joista osaa vain pari riviä kertosäkeestä, jos sitäkään. Käy tylsäksi, jos koko päivän päässä soi:

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri,
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri.

Varsinkin kun muistan tästä yleensä vain kaksi ensimmäistä, ja koko päivä menee miettiessä että mitä niitä kodinkoneita olikaan. Tehosekoitin ja voileipägrilli?

Kiitos erään mainoksen huomaan usein myös hyräileväni:

vasara ja nauloja koko rahalla ...

En ole ikinä tiennyt, miten kertosäe jatkuu, mutta nyt tiedän, ja se menee näin:

jos kerran sitä eristystöissä
käytettävää lasivillaa
sahata voi sahalla.

Muun muassa täältä niitä Leevi-sanoituksia löytyy.

Terveisin Kukkis

Nils Gustafssons underbara resa

2005-09-08T08:30:00.000+03:00

Mautonta tai ei, Bodom-oikeudenkäynnin kuluessa olen havainnut päätäni kiusaavan sitkeän musiikkikärpäsen. Peukaloisen retket -sarjan tunnusmusiikki pärähtää soimaan Nils Holg... äh. Gustafssonin nimen kohdalla. En pitänyt tunnarista edes pienenä ja nyt se imeltää yhä pahemmin karua korvaani.

Mistä tuli mieleeni. Muistatteko kiertokirjeen, jossa toivottiin vanhoja kunnon lastensarjoja takaisin ruutuun? Melkoinen osa niistä toivotuista sarjoista joko oli juuri äskettäin uusittu tai parhaillaan meneillään YLE:n ohjelmistossa. Mietin, katsoivatko sähköpostin kirjoittaneet ja edelleen sitä levittävät ihmiset kenties väärää kanavaa.

Muuten ylläoleva kappale olisi hyvin epäsopiva tähän blogiin, mutta ajatelkaa millaista pollajukeboxin ehtymätöntä materiaalia lastensarjojen tunnarit tuottavat! Taotao, Tohtori Sykerö, Muumit, Teletapit... ei tarvihe sanoa enempää. Katsomme silti mieluummin lastensarjoja YLE:ltä, koska mainostunnarit MTV3:lla ne vasta hirveitä ovat. Kuulaan asettunut mainoskärpäsfarmi, jossa iloisesti suristaisiin barbeja, pioniklejä, pikkuponeja sun muita muotiöttiäisiä, olisi lähes kuolemaa kauheampi kohtalo.

Palava mieli ja Kalakukko Airways

2005-09-07T23:15:00.000+03:00

Lievää yllytystä hyväksikäyttäen sain Palavan mielen parhaat riivajaiskappaleet ~~riesaksemme~~ iloksemme. Täältä pesaisee:

No heipä hei kaikki pollajukeboxilaiset!

Terveisiä täältä Ilona-tädiltä, alppitorvien ja käkikellojen maasta! Voitteko uskoa, että myös alppitorven soitanta saattaa jäädä päähän pyörimään? Luin muuten tuon "pollajukebox" ainakin viisitoista kertaa "pullajukebox", joka ajatuksena kovasti ilostutti!

Lentää, kalakukko airways mua lennättää, tahdon ennättää...

Päätän riivaavat usein erilaiset kammottavat viisut, joista on vaikea päästä eroon. Yleensä yritän päästä niistä eroon ajattelemalla jotain tosi ihanaa biisiä, mutta ei se toimi. Lopputuloksena usein biisi kyllä vaihtuu, mutta johonkin vähintään yhtä ellei jopa enemmän ärsyttävään kipaleeseen (hirveä sana tuo "kipale")

Jo muutaman vuoden säännöllisen epäsäännöllisesti on päässäni soinut Nylon Beatin "Seksi Vie ja Taksi Tuo"-laulelma. Tässä on se huvittava aspekti, että olen biisin kuullut max. 3 kertaa elämäni aikana (ainakin tietoisesti) ja tiedän siitä vain tämän kohdan:

Seksi vie ja taksi tuo
Siideri mua liikuttaa

Loput täytän jollain hyninällä tai täysin satunnaisilla sanoilla. Jos nyt sattuu olemaan pakko.

Kauran innoittamana päässäni alkoi soida Pirkka-Pekka Peteliuksen Kalakukko Airways. KIITOS VAAN IHAN MIELETTÖMÄSTI!!!!! Olen ikuisesti kiitollisuudenvelassa!!! (Ole hyvä vaan, ilo saattaa olla kokonaan minun puolellani.) Mutta laulu sinänsä on ihan sympaattinen, eikä aiheuta kramppeja tai nyrjähdyksiä. PPP:n muukin tuotanto ilahduttaa aina silloin tällöin, kuten esmes:
• Tralalla-la-la-la (tjsp.)
• Pimpparauta
• Olen playboy (en muista tämänkään biisin oikeaa
nimeä, ehkä se on tuo, ehkä ei)

Kansainvälisestä tuotannosta pollaa mollaavat usein meidän kansallis(anti)sankarin, Dj Bobon erilaiset kipaleet, kuten:
• Chihuahua
• Pirates of Dance

Paljon on muitakin kirottuja sävelmiä, jotka sieluani riivaavat, mutta nyt ei tule muita mieleen. Postitan sitten taas, kun jotain uutta tulee. Tällä hetkellä päässä soi edelleen Kalakukko Airways, joten lopetan näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Palava mieli

Opilaan levylista

2005-09-06T15:30:00.000+03:00

Ravintola Viemärissä on poppikone nurkassa! Tässä Opilaan järeä kontribuutio, iski ainakin minuun kovemmin kuin kiljoona Ukko Nooaa:

Saaperi kun osoittautui vaaralliseksi tuo pään soittolistan kaivelu!

Aluksi löi tyhjää, mutta sitten iski kipinää. Kikan muodossa. Jostain syystä viime viikot on päässä ränkättänyt Tartu tiukasti hanuriin -kipale (en tiedä onko oikea nimi, joka tapauksessa se helmi, jossa sanat menee jotenkin "Tartu tiukasti hanuriin ja näppäile mua, täysin rinnoin mä voin siitä innostua").

Kikan pikkutuhmille jutuille pikkupoikina joskus kiherrettiin, mutta nyt Kikka tuntuu kakalta. Ainakin näin muutaman viikon pakkosyötön jälkeen.

Muistin syövereiden kaivelu nosti valitettavasti pohjamudista pintaan myös toisen pääklassikon. Eli Modern Talkingin (miksi niiden piti tehdä comeback, voi miksi!?) You're my heart, you're my soul -diskohölkän. En tiedä onko onnea vai ei, kun muistaa kappaleesta vain kertosäkeen ja loppu menee päässä "hy-hy-hyy-hy-hy-hy-hym-hym-hyy". Uudestaan ja uudestaan.

Vähemmän paha, mutta pitkän päälle piinaava on ruohonleikkurimainoksen rallatus, Stiga-laulu (ajetaan me poijjat stiigalla vaan, eipä ole nurmikko rempallaan. Huoletonta huvia on leikkuutyö, stiiga kun tasaseen ruohoa syö).

Stiigaviisu on ihan rempseä ja miehekäs rallatus, sanoitukseltaankin mainoslauluksi näppärä. Mutta ei kestä toistoa. Ei ainakaan miljoonaa. Mielellään ajaisi jo sillä stiigalla vaan rallatuksen keksijöiden varpaille (vähintään).

Näitä riittää. Popsi popsi porkkanaa -viisu esimerkiksi tarttuu kuin rutto ja samaten joku järkyttävän masentava hengellinen mollijollotus ("Laskiainen lasketaan, paaston aika alkaa, messias on matkallaan, paaston aika alkaa...")

Loppuun vielä piristykseksi esimerkki, jonka soiminen ei haittaa. Eläkeläisten Poltettu Humppa ei ole päässyt tylsistämään. Jotenkin vaan aina hymyilyttää kun sen kuulee (pään sisällä tai ulkona).

"Köniinsä sietäisi julma sakemanni, humppasi vaan kun palo Rovaniemi"

Heh.

Jk. Nyt alkoi soimaan A. Kelan Nummela. Siis päässä. Ei kovin rok.

Maa on niin kaunis

2005-09-06T14:21:00.000+03:00

Minun pollajukeboksini sisältö on puolueeton ja tasapuolinen. Ja ärsyttävä.

Tasaisena random- sekamelskana pollassa pyörii niin lasten-, joulu-, juoma-, isojen poikien laulut kuin mainospätkät, tunnarit sekä myös ihan radiohitit ja kaikenmaailman kuumimmat hotit, joista en suoraansanottuna oikeasti edes kauheasti perusta. Mutta pollaparkani on toista mieltä.

Näin sorviaikana tai esim. julkisissa liikennevälineissä saan onneksi pidettyä pollajukeboksini äänettömällä, mutta kun avaan kotiporstuani oven niin mulla pääsee laulu! Ilahdutan lapsiani usein sikermillä, eilen se koostui seuraavista pätkistä:

Maa on niin kaunis (joululaulu)
Oli hepokatti maantiellä poikittain (kansanlaulu?)
Autiotalo (Dingo)

Illemmalla, kun tajusin että kissamme on kateissa, lauloin yhtäsoittoa jokavälissä ja kaikenaikaa "kissa, kissa, missä on se kissa", Väinön (J.Karjalainen) sävelellä niin, että lapseni hienovaraisesti vihjasivat, ettei se kissaparka edes uskalla tulla kotiin, kun laulaa loilotan kuin hyeena.

Kiitos Kaura tämän blogin perustamisesta. Ehkä me kaikki saamme pollajukeboksidemonimme häädettyä näin, kun teemme niistä julkisia:)

Omituisen teenkeittäjän voimakaksikko

2005-09-05T20:10:00.000+03:00

Tämä blogi alkaa jo vaikuttaa pahaa-aavistamattomiin mieliin, kuten allaolevasta kappaleesta huomaa. Omituinen teenkeittäjä tarjoaa ylittämättömän klassikon lisäksi yllättäjän koivun takaa:

Olin aivan varma, että Fuji Sun Fun kertakäyttökameran lisäksi minulla ei ole muita toistuvasti päässä soivia kappaleita kiusanani. Olin väärässä. Blogisi on saanut minut herkistymään asialle ja tunnistamaan muitakin korvakärpäsiä, kuten olen myös kuullut niitä nimitettävän.

Lähestyessäni Tamperetta Vaasan suunnalta, tai Hervantaa mistä tahansa suunnasta, päässäni alkaa välittömästi soida Ultra Bran "Kalifornian ruosteiset kukkulat, tai San Franciscon ne, ovat siellä, voi suru. Kaikkialla kerran soinut folk on niin hiljainen nyt, mutta Woody ei, Hello there." Bussissa matkustaessani kykenen vielä pidättämään haluni laulaa ääneen, yksityisautossa en. Oikeasti minä vielä pidän Ultra Brasta.

Tosikon runsaudensarvi

2005-09-05T17:18:00.000+03:00

Ensimmäinen rohkea sähköposteilija räjäyttää pankin. Tätä on vaikeaa lyödä, mutta me pollajukeboxilassa olemme toki iloisia lievemmistäkin postauksista. Tässä tulee Tosikon Lista, ottakaa tuoli alle. Lainaus alkaa:

tää on niin loistava idea, ettei enää edes harmita, ettei kukaan (=minä) ole keksinyt tätä aikaisemmin. pyydän täten saada tuoda näytille oman j-boksini karmeimmat kestosuosikit. erityiskarmeita ovat ne, joista muistaa vain rivin tai pari, jotka sitten soivat ja soivat.

Aki ja Turo: Mä Turo oon (eli parodia Hectorin Olen hautausmaa -kappaleesta; kun nämä soivat sekaisin, se ei ole leikin asia)
Juice Leskinen: Napoleonin mopo, Tarzanin kalsarit ja Einarin polkupyörä. Kivoja kupletteja ja riimityksen riemuvoittoja kaikki, mutta kun ne yhtyvät päässä (rivi sieltä, toinen täältä) loppumattomaksi loopiksi, alkaa äkkiä toivoa lobotomiaa.
Roxette: It must have been love (siis täähän oli joskus aikoinaan tooosi iiihana, eli toistoärsytyksen lisäksi nostaa välittömästi mieleen murrosiän kauneimmat näppylät)
Madonna: se jollotus, jonka kertosäe menee "there's no greater power than the power of goodbye" (pää täyttää loput lyriikat epämääräisellä mutinalla)
Mikko Alatalo: Muinaisen lastenlaululevyn viimeinen kappale, äitelä isä-lapsi-vuoropuhelumuotoinen slovari, jonka kliimaksi kuuluu "Isi, kerro mulle mitä tapahtuisi, jos sinua en enää rakastaisi"
Reijo Kallio: Yläkerran pojat. (älkää kysykö)
sekä tietysti Matti ja Teppo, joiden lähes koko tuotannolle altistuin herkässä iässä, ja sen huomaa.

Tämän jälkeen lienee turha yrittää selittää, että keskimäärin kuuntelen ihan kivaa ja normaalia musiikkia. Varsinkin kun tämä todennäköisesti ei lopu tähän.

terveisin
tosikko(.blogspot.com)

Steel Pulse: Klu Klux Klan

2005-09-04T13:13:00.000+03:00

Joskus pollajukebox viestii hyödyllisiä asioita. Luin dekkaria (olisiko ollut Christie), jossa salaperäisen uhkauskirjeen allekirjoituksena oli pelkkä KKK. Aloin hajamielisesti hyräillä Klu Klux Klan -kappaletta. Arvoitukseen oli löytynyt ratkaisu!

Eräs tuttu autistinen, sokea poika käyttää lauluja viestintään. Hän ilmaisee iloa, juhlia ja monia muita asioita tietyin avainlauluin. Tarttuvista kappaleista voi olla yllättävää apua!

Pollajukeboxin soittelusta voi olla hyötyä, vaikka tässä blogissa korostetaan kiusallisia puolia. Niin, vartoilen täällä edelleen kiihkeitä sähköposteja aiheesta "Köyhä ja savolainen" tuhosi grillijuhlat tai sanoin "Hei hoi hauki", kun olisi pitänyt sanoa "Tahdon." Julkaisen tarinat nimen ja linkin kera tai hienotunteisesti ruskeaan kirjekuoreen verhottuna nimimerkillä.

Puuhamaa

2005-09-03T14:52:00.000+03:00

Niin kuumasti kuin siniklasista senaattoria rakastammekin (?), eräitä hänen tekosiaan on vaikeaa sietää. Miksi, miksi, miksi, miksi pitää joka kesä kuulla televisiosta lasten touhulandian mainosta? Vaasalandiat, Muumimaailmat ja kumppanit jäävät kauas taa, kun suoraan manalasta kömpinyt pahojen päässäsointikappaleiden mamma pärähtää soimaan. Sellainen on - Puuhamaa.

Virikkeitä käännöspiiseistä

2005-09-03T13:15:00.000+03:00

Inspiraatiota päässäsointikappaleisiin voi löytyä JukeBlogista ja erityisesti huonoimpien käännöskappaleiden äänestyksestä! Kansa on kovaa valuuttaa.

Juken löysin Matkalla-blogista.

Kokeillaan teoriaa

2005-09-02T18:13:00.000+03:00

Viistolla pinnalla mietin, pääsisinkö eroon väkisin päässä soivasta Mandoliinimiehestä, jos kirjoitan siitä blogiin. Sain runsaasti kommentteja ja sen verran kannatusta, että päätin perustaa uuden, päässäsoivien kiusallisten kappaleiden kukistamiseen tarkoitetun blogin.

Jos teoria ei pidä paikkaansa eivätkä kappaleet häivy bloggaamisen myötä, täältä ainakin voi löytää vaihtareita. Esimerkiksi Tapani Kansan Hyppypeppu voi vaihtua Taiskan Haltin häät -teokseen. En osaa sanoa, onko se hyvä asia.

Lähetä oma riivaajakappaleesi tarinoineen osoitteeseen pollajukebox ät gmail.com!