Poika on päässyt parhaaseen kertosäkeiden jankkausikään, 6 v, joten korvamatojen riskin vaara on huipussans, vaikken radiota juuri koskaan kuuntele. Olen ollut jokseenkin samaa ikää silloin, kun isä on kirjannut kesämökin hittiesitykseksi versioni
Reiska Taipaleen Monikasta:
"
Moonika, Moonika, Mooonika
mikset jo unhoita miinua."
Useita kuukausia pojan repertuaarin bravuureihin ovat kuuluneet
Lordin Hard Rock Hallelujah ja
Alice Cooperin Poison, mutta kun erehdyimme joitakin viikkoja sitten katsomaan tosi pirteää ohjelmaa
Tartu mikkiin!, hän sai tartunnan kappaleesta Pikkuveli.
Voimalaulannan jälkeen päässäni saattaa käynnistyä jo herätessä:
Pysy aina pikkuveljenäja lintunaälä koskaan miehistyen aikuisia lisäätähän taloon haluaKappale oli toki tuttu vanhastaan, mutta sanoja en muista varmaan vieläkään oikein, poika minua tietää joka kerta oikaista.
Edelleen ohjelman lopuksi tullut
Egotripin Älä koskaan ikinä oli syötti korvamato-osastolle. Synnyttää voimallisia vastalauseita, kun laulan:
Hei älä koskaan ikinä suutu,pysy aina sellaisena kun nyt ootTätä hajanaista selontekoa pitää täydentää sillä, että syksyllä kovin nauratti, kun jossain iltalehdykässä kerrottiin rippikoululaisten kohottaneen tunnelmaa kirkon
hallelujaa-virren toistoissa siten, että he lisäsivät ennen toistosanaa aina "hard rock".
Puhumattakaan siitä, että pojan isää viehätti kovasti sen tv-ohjelman linkissäkin esiintyvä violenttipaitainen nuori nainen, onkohan hän
Eeva-Leena Rautio?
Tai siitä, että juontaja
Sami Hintsanen oli aikoinaan darts-kaverini, lähdimme joskus yhdessä myös viikkokisoihin Tampereella. Pikkuvipit on jo unohdettu, mutta olin äimällä lyöty, kun hän pulpahti esiin Suomen karaokemestarina ja piipahteli sitten myös Boolin biljardikentillä.
Tai siitä, että samoihin aikoihin Mooonikan kanssa yksi suosikeistani oli kuulemma
Rolling Stonesin "
Häppö niis to juu", jossa oikeasti näköjään lauletaan:
I could not foresee this thing
happening to you
Lapsuudessa musiikkimaku on ilahduttavan teeskentelemätön ja monipuolinen.